Tim Feldmann – tanssijasta joogaohjaajaksi Miamiin

Tanskalainen Tim Feldmann kävi marraskuussa 2019 opettamassa kurssin astangajoogaa Auki Joogakoululla Tampereella. Hänen tietämyksensä ihmisvartalon liikelinjoista pohjaa hänen yli kymmenen vuotta kestäneeseen uraansa tanssijana ja koreografina. Tim kertoo, että hänen intohimonsa luovaa prosessia kohtaan siirtyi luonnollisesti tanssin maailmasta astangajoogaan, sillä hän ajattelee luovuuden ytimen ohjaavan myös fyysisellä tasolla jokaisen omaa harjoitusta.

 

Onnettomuus johdatti joogan pariin

Pari vuotta sen jälkeen, kun Tim oli valmistunut tanssikoulusta, hän joutui onnettomuuteen, jossa hän rikkoi suuren osan kehoaan. Oli vuosi 1993 ja hän asui silloin New Yorkissa, kun hänen ystävänsä tutustutti hänet jivamukti-joogaan. Kuntoutumiseen ja tanssin uudelleen aloittamiseen kului kaksi vuotta.
- Tuntui siltä, että vartaloni rakasti joogaa! Se auttoi murtuneita luita ja niveliä paranemaan syvemmällä tasolla. Harjoittelin jivamukti-tyylistä joogaa noin viisi vuotta, minkä jälkeen törmäsin Lino Mieleen Kööpenhaminassa. Hän ehdotti, että voisin harjoitella hänen kanssaan Suomessa. Niihin aikoihin Euroopassa oli kaksi tunnettua astangajoogan opettajaa, Lino Miele ja John Scott.

Vuonna 1999 alkoi Timin rakkaussuhde Suomeen ja hän alkoi harjoitella astangajoogaa täällä.
- Niihin aikoihin Petri Räisänen ja Juha Javanainen aloittivat astangajooga-yhteisön kehittämisen Helsingissä ja myös Frank Kappas alkoi harjoittaa joogaa. Suomen astangajooga-yhteisö oli pitkään suurin maailmassa.

Aikaisemmin Tim oli kokeillut joogan opettamista Kööpenhaminassa, mutta hänen ensimmäinen oikea opetustilanteensa oli Tampereella Frank Kappasin kanssa.
- Vierailin Tampereella ensimmäisen kerran vuoden 2001 tienoilla, jolloin Frank kysyi avustaisinko minä häntä astangajooga-tunnilla. Sanoin, että en tiedä yhtään mitä teen siellä, mutta Frank sanoi, että kyllä sinä tiedät, tulet vain ja autat minua. Joten oikeastaan kaikki mitä teen nyt alkoi täällä Tampereella Frankin kanssa. Frank Kappas on minun guruni, Tim nauraa.

Vuosina 2000 ja 2004 Tim harjoitteli Intiassa.
- Harjoiteltuani jonkin aikaa Linon kanssa oli selvää, että minun pitäisi mennä tapaamaan Pattabhi Joisia. Pelkäsin tapaamista fyysisten vammojeni vuoksi, koska olin kuullut Pattabhin olevan todella voimakas. Intiaan mennessä huomasin hänen olevan herrasmies, eikä aihetta pelkoon ollut. Näinä päivinä olemme kuitenkin saaneet kuulla, että hän myös ahdisteli opettaessaan joitain naisia seksuaalisesti. Tämä on hyvin surullinen totuus, jonka kanssa on vain opittava elämään.

Dalai Lama sanoo, että pitäisi kertoa ainoastaan miellyttävä totuus. Patanjali on myös puhunut valkoisen valheen puolesta sanoessaan, että väkivallattomuus on tärkeämpää kuin totuus.
- Tulkitsen tämän niin, että totuus pitää kertoa vain kun se on tarpeellinen. Totuutta ei tarvitse kertoa, kun se ei ole tarpeen. Esimerkiksi on hyvä, että Me too –liikkeen myötä on tullut ilmi ikäviä asioita, joita on salailtu liian pitkään. Jooga on vain sen vuoksi olemassa, jotta se olisi hyödyksi ihmisille.

2000-luvun alun joogapiireissä ajateltiin, että länsimäisellä fysioterapialla ja lääketieteellä ei ole mitään tekemistä joogan kanssa. Joogan ajateltiin toimivan jonkinlaisessa tyhjiössä, eristyksissä kaikesta muusta.
-  Koska minä tulin tanssin puolelta puhuin kehon linjauksen tekniikasta ja siitä kuinka keho toimii, millä on paljon yhteistä fysioterapian ja lääketieteen kanssa. Intiassa harjoitteli siihen aikaan monia ihmisiä, jotka ajattelivat ajatusteni olevan täysin asiaankuulumattomia. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin kaikki pitävät asiaa tärkeänä. Tekee sitä sitten jumppaa, joogaa tai tanssia se on se sama kone joka tekee liikkeet, mikä koostuu luista, nivelistä, energian kulkuväylistä jne. Se mitä jalan nosto pään taakse sitten tekeekään tunteellisessa, mentaalisessa ja henkisessä mielessä, niin siellä pohjalla on kuitenkin keho, joka on vain luita ja materiaa.

Timin tie astangajoogan opettamisen pariin oli kuitenkin pitkä ja vaati myös henkisiä voimavaroja.
-  Yhdysvalloissa oli enemmän mahdollisuuksia minulle joogan alalla ja vähemmän mahdollisuuksia tanssijana. Kärsin siihen aikaan myös työuupumuksesta. Työskentely koreografina on todella rankkaa ja olin valmis muutokseen, vaikka sain merkittävää tukea taiteen tekemiseen Tanskan hallitukselta.

Vuonna 2005 Tim teki elämässään täyskäännöksen ja muutti Miamiin silloisen tyttöystävänsä ja nykyisen vaimonsa Kino MacGregorin kanssa. Hän lopetti työnsä koreografina ja tanssijana ja ryhtyi opettamaan astangajoogaa. Vuodesta 2006 lähtien hän on opettanut yhdessä vaimonsa ja Matt Tashjianin kanssa perustamassaan Miami Life Centerissä ja myös muilla saleilla Miamissa.
- Joogan opettaminen lankesi minulle kuin luonnostaan. Ihmiset kyselivät, tulisinko minä opettamaan heitä, Tim sanoo.

 

Luominen on jatkuvaa meditointia

90-luvun puolivälissä Tanskan hallitus kiinnostui nykytanssista kasvavana taiteen lajina ja alkoi satsata siihen varoja samoihin aikoihin, kun Tim muutti New Yorkista takaisin Tanskaan. 1980-luvulla ja 90-luvun alussa hyväksi tanssiksi laskettiin lähinnä Tanskan kuninkaallinen baletti ja kaikki sen ulkopuolella tapahtuva oli vain ruohonjuuritason toimintaa.
- Olin asunut ja opiskellut New Yorkissa tanssijaksi ja koreografiksi ja työskennellyt tanssijana ympäri maailmaa. Olin yksi uuden sukupolven edustajista, joilla oli nykytanssin koulutus. Onnekseni muutin takaisin Tanskaan juuri 90-luvun puolivälissä, kun hallitus alkoi panostaa tanssiin.

Myöhemmin tanskalaisen nykytanssin rahoituksesta päättävä taho ryhtyi tukemaan tanssin viemistä Kööpenhaminan ulkopuolelle maakuntien kaupunkeihin, eikä Tim ollut kovin kiinnostunut siitä puolesta taiteen tekemistä. Hän oli kiinnostunut tanssin luovasta puolesta, ei niinkään organisatorisesta puolesta.
- Saadakseen oman teatterin täytyi muuttaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, missä saisi paremmat tilat ja enemmän vastuuta, sekä työskennellä paikallisten yhteisöjen ja koulujen kanssa. En ollut kiinnostunut sellaisesta.

Timille kaikkein kiinnostavinta koreografin työssä oli se, kun sai mennä harjoitushuoneeseen ja luoda.
- Kaikki luomisen ulkopuolinen aktiviteetti: myynnin edistäminen, esittäminen jne. oli toissijaista minulle. Koin työn ajautuvan liian kauas todellisesta intohimostani, jos minun olisi pitänyt luomisen lisäksi hoitaa promootiota ja yhteydenpitoa paikallisiin yhteisöihin ja vielä yrittää vaikuttaa jotenkin päättäjiin.

Timin todellinen intohimo on luomisen prosessi, tila, jonka hän ajattelee sijaitsevan ihmisen sisällä.
- Ihmiskehon sisällä on luomisen ydin, todellinen omaperäisyys ilman yhdenmukaisuuden tarvetta. Siellä me olemme ainutlaatuisia ja se, mitä sieltä syntyy on korvaamatonta. Siihen tilaan pääseminen on jatkuvaa meditointia ja siellä pitää viettää aikaa. Se, mitä muut ihmiset ajattelevat työstäsi tai miten saat työsi lävitse valtiollisella tasolla, on hyvin toisenlainen prosessi.  

Tim on siirtänyt tarpeensa luoda tanssin alueelta joogan pariin.
- Koreografina halusin tehdä lähes tieteellistä tutkimusta luovalla tasolla, se ruokki sieluani ja ruokkii yhä! Samasta syystä tahdon myös harjoittaa joogaa, koska harjoituksella tavoittaa meditatiivisen tilan, jossa voi saavuttaa syvällisen yhteyden autenttiseen itseensä. Se tila on virvoittava, parantava ja terveellinen ihmiselle ja mahdollisesti myös ikuiselle sielulle, en ole varma onko sellaista olemassa, Tim naurahtaa.

 

Luova ydin

Tim ajattelee, että joogan chakra muladhara ja siellä tapahtuva toiminto mula bandha ja luovan toiminnan keskus ovat yksi ja sama asia.
- Luova ydin on jokaisen ihmisen alku. Joogassa puhutaan muladhara-chakrasta tai toiminnasta keskilantion alueella. Muladharan alueella käytetään mula bandhaa, mikä on juurruttava toiminto tai side. Tämä on myös se paikka, missä ihminen saa biologisesti alkunsa sikiöstä. Joogassa siis työskennellään sen nimenomaisen fyysisen kohdan kanssa, mikä on kaiken luomisen alku.

Timiä harmittaa se, että hän näkee joskus kursseja, joilla opetetaan mainosten perusteella mula bandhan saloja. Hänen mielestään mula bandhan toiminnassa ei ole mitään erityisen salaista tai mystistä. Tim kokee tiedon mystifioinnin johtavan autoritääriseen tapaan jakaa tietoa vastakohtana asioiden avoimelle pohtimiselle.
- Minusta se on aivan selvää, mikä mula bandha on ja ajattelen, että ihmisille on mahdollista antaa fyysinen kokemus siitä, miten bandhat toimivat. Pilateksessa sitä kutsutaan lantionpohjaksi ja fyysisellä tasolla joogassa ja pilateksessa puhutaankin samasta asiasta. Joogassa on kuitenkin myös energeettinen puoli ja sen kanssa ei työskennellä fysioterapiassa tai pilateksessa. Alue on jossain määrin esoteerinen, vaikka se on syntynyt loogisesta tarpeesta ymmärtää, mikä keho on ja keitä me olemme.   

Klassinen intialainen ajatus ihmisestä on syntynyt ihmisen sisäistä maailmaa tarkkailemalla, kun taas länsimaisessa ajattelussa on perinteisesti tutkittu ulkoisia ja materiaalisia asioita. Molemmat ajattelutavat ovat tärkeitä ja yhtä aikaa olemassa.
- Mula bandhan toiminta ei ole salaisuus. Kaikella mitä me opimme on oma logiikkansa. Opettelen nykyisin ajamaan moottoripyörää ja ajamiseen liittyy toimintaperiaate, jota kutsutaan vastaohjaukseksi. Vastaohjaus tarkoittaa sitä, että ohjaustankoa täytyy työntää vastakkaiseen suuntaan kuin mihin haluaa ajaa. Aluksi se tuntui täysin epäloogiselta, mutta kun asiaa ryhtyi opiskelemaan sen logiikka paljastui.

 
Joogan ja taiteen suhteesta
Joogassa pyritään kohti mielenrauhaa ja taiteella taas pyritään herättämään ihmisissä erilaisia positiivisia ja negatiivisia tunteita, mikä vaikuttaa äkkiseltään ristiriitaiselta.
- Joogassa pyritään tilaan, jossa citta mieli valaistuu ja kokee syvää rauhallisuutta. Ulkoisen ja sisäisen rauhallisuuden tunteen voi joskus sekoittaa keskenään. Joogan tuoma rauhan tunne koetaan syvällä tasolla. Voimme siis olla todella intohimoisia ihmisiä ja silti sisäisesti tyyniä ja hiljaa ja myös vaikuttaa sillä tavoin ympäristöömme.

Aikaisemmalla urallaan tanssijana Tim tavoitteli taidetta samalla tavoin kuin hän tavoittelee joogaa nykyisin. Joogan ja taiteen tekemisen päämäärillä on kuitenkin myös eroja.
- Joku sanoi joskus, että 90% kaikesta taiteesta rakentuu vihasta, Tim nauraa. Ajattelen, että joogaamalla pyritään pääsemään tunteita aiheuttavan alueen toiselle puolelle. Toisaalta vaikka taide perustuisi vihan kuvaamiselle, itse teos saattaa lopulta olla kaunis ja elää kauemmin kuin tekijänsä. Siinä mielessä myös taide ylittää tunteiden rajoja. Joogassa pyritään liikkumaan tunteiden valtakunnan lävitse, eikä sitä aluetta pidetä lopullisena ymmärryksenä maailmasta.

Julkaistu joogalehti Anandassa 2/2020
Joogalehti Ananda Facebookissa 

Nykypäivän parantajat – runoilija Jonimatti Joutsijärvi

Sarjan tarkoituksena on pohdiskella ja venyttää parantajan roolia siinä määrin kuin sekä näiden juttujen kirjoittaja että haastateltavat siihen venyvät.

Jonimatti Joutsijärvi harjoitti G. I. Gurdjieffin sisäistä harjoitusta eli Työtä päivittäin noin kymmenen vuoden ajan. Gurdjieffin Työssä istutaan ja aistitaan kehon tai kehon kohdan tuntemuksia ja olotiloja hiukan samaan tapaan kuin Vipassana-tyyppisessä meditaatiossa. Harjoitukseen liitetään myös ryhmätyötä ja mietiskelyä, esimerkiksi Työssä voidaan tutkia Isä meidän -rukouksen kosmologiaa ja psykologiaa.

Jonimatti lopetti muodollisen harjoituksen tunteakseen itsensä paremmin, mutta hän kokee sisäisen työskentelyn jatkuvan nykyisin muissa muodoissa.

- Kirjoittaminen on mulle kokemusten kielellistämistä ja mielellään sellaisten kokemusten, joiden kielellistäminen ei ole ihan yksiselitteistä, jotta se teksti, kirjoitus, puhe tai laulu olisi elävää ja säilyttäisi kitkan vaikeasti ilmaistavuuden ja ilmaistuksi tulemisen välillä. Kokemukset joista kirjoitan,  liittyvät usein olemassaolon kysymyksiin, luonnon havainnointiin ja kohtaamisiin laajassa merkityksessä.

Jonimatin mielestä parantaja kuulostaa jonkinlaiselta auktoriteetilta. Hän ei tiedä haluaako hän sellaiseen asemaan tai kykenisikö hän kantamaan roolia, jos hänelle se asetettaisiin.
- Mutta jos minä kirjoittamalla ja esittämällä tekstejäni satun auttamaan ihmisiä vaikkapa siksi, että voin auttaa itseäni jollain kirjoitusprosessilla, niin sen mä hyväksyn ja pidän sitä hienona juttuna.

Runoesityksessä parantavaa voi olla se, että ääneenluvun riittävän pitkä kesto alkaa tehdä jotain muutosta. Laulaminen taas on paljon välittömämpää ja yksinkertaisempaa.
- Toisinaan ihan käytän sitä, että jos mulla on joku ahdistus, niin laulan itseni ulos siitä. Tiedän että laulu voi myös kuulijalle tehdä jotain sellaista. Se perustuu siihen, että kun laulaa niin että keho resonoi niin kuulijan keho resonoi siihen. Ääni lävistää ainetta, jota se keho on, silloin laulaja ja kuulija värisevät ja se voi olla parantavaa.

Jonimatti kokee toimivansa aallonmurtajana suku- ja henkilöhistoriansa aalloille, jotka ovat lähteneet liikkeelle joskus menneenä aikana.
- Suoraan työskentelen itseni ja toisaalta ajan paranemisen suhteen, menneen, nykyisen ja tulevan ajan. En tosin tiedä, miten lukija tai kuulija sen kokee. En voi kuitenkaan olla vastuussa yleisön mahdollisesta paranemisprosessista, koska en voi heitä tuntea. Jos esimerkiksi käsittelen esivanhempieni asioita siten kuin minä ne ymmärrän, kuten runoelmassani Esiinkaivatut (2019), niin olen keventämässä sukuni kulttuurin taakkaa.

Jonimatin epäilys sen suhteen, voiko hän olla parantaja perustuu siihen, että hän kokee epäonnistuneensa yhdessä hoitotyön muodossa eli Rosen-kehoterapian harjoittelijana.
- Toisaalta se yrittäjyyspuoli ei pyörinyt ja toisaalta mä huomasin, että mun ymmärrys ei riitä siihen, mitä mä sillä taidolla pystyn tekemään. Olen ainakin yhtä ihmistä vahingoittanut. Toisaalta tiedän myös, että hoito saattoi olla hänelle hyödyksi pitkällä tähtäimellä. Rosen on vahva menetelmä traumojen työstämiseen - se vain vaatii rinnalleen psykoterapiaa.

Jonimatti kirjoittaa tällä hetkellä runoilija Mirkka Rekolan (1931-2014) elämäkertaa.
- Minusta se on suhteessa tiettyihin kulttuurissa oleviin juttuihin jos ei nyt parantamista niin ainakin sellaista peilin nostamista, että pystyn Mirkka Rekolan elämän kautta tekemään ihmisille hieman vähemmän oudoksi ja vaaralliseksi toisaalta mielen ylittäviä mahdollisuuksia ihmisessä ja toisaalta mielenterveyden haasteita. Toivon kirjoittajana voivani tehdä sellaisista asioista vähemmän stigmatisoituja.

Jonimatti kokee elämäkertaa kirjoittaessaan tietynlaista parantajan vastuuta.
- Toivon että pystyn kirjoittamaan tekstin sillä tavalla, että siinä on tilaa erilaisille lukijoille kohdata asioita itsessään tai Rekolan hahmossa.

 

Kokemus lukemalla parantumisesta

Luin bussissa Tampereen ja Helsingin välillä Jonimatin edellisen runoelman Esiinkaivatut (2019) erilaisia versioita kevättalvella 2019, kun kirja oli vielä kehitteillä. Varsinkin Jonimatin omaan sukuun ja yliaistillisiin kokemuksiin liittyvät kohdat kolahtivat kovaa.

Teksti pisti miettimään monelta osin ongelmallista suhdetta sukujuuriini liittyen sekä esivanhempiin että heidän uskomuksiinsa, sekä myös siihen, miten eri tavoin heidän täyttymättömät toiveensa ovat siirtyneet meille, jotka tulimme heidän jälkeensä. Elämisen ajankohdasta riippuvainen ristiriitainen suhtautuminen uskontoon ja toisaalta siihen sisäiseen maailmaan ja tietämykseen, joka ei mahtunut luterilaisen uskon piiriin, on tuntunut siirtyvän minulle sekä ongelmana että lahjana äidin äidiltä eli mummoltani Eila Koskelalta, jonka kanssa me emme koskaan ehtineet kunnolla asiasta keskustella. Oli vain kaikenlaisia vihjeitä ja lyhyitä keskustelunpätkiä, joista tein omat tulkintani meidän yhteydestä ihmistyyppinä. Osittain keskustelun tiellä oli myös hänen uskontonsa ja sen kielteinen suhtautuminen yliaistillisiin kokemuksiin, jotka ovat taas minulle olleet koko elämäni ajan tärkeitä johdattimia. Mummo oli myös kirjoittaja ja hänen kirjoittamiensa runojen ja ajatusten määrä selvisi ainakin minulle oikeastaan vasta hänen kuoltuaan.

Ihmisten täyttymättömät tai tekemättömät tehtävät näyttävät siis siirtyvän sukupolvien välityksellä seuraaville sukupolville, minkä Esiinkaivatut kaivoi minusta hienosti esille jostain sieltä unohtuneesta tiedon massasta, missä se sitten onkaan.

Jonimatilta ilmestyy kevään 2020 aikana Kärsimys nyt tapahtui ammoin –runovihko (Palladium Kirjat).

Palladium Kirjat
Julkaistu joogalehti Anandassa 2/2020
Joogalehti Ananda Facebookissa