Tanskalainen Tim Feldmann kävi marraskuussa 2019 opettamassa kurssin astangajoogaa Auki Joogakoululla Tampereella. Hänen tietämyksensä ihmisvartalon liikelinjoista pohjaa hänen yli kymmenen vuotta kestäneeseen uraansa tanssijana ja koreografina. Tim kertoo, että hänen intohimonsa luovaa prosessia kohtaan siirtyi luonnollisesti tanssin maailmasta astangajoogaan, sillä hän ajattelee luovuuden ytimen ohjaavan myös fyysisellä tasolla jokaisen omaa harjoitusta.
Onnettomuus johdatti joogan pariin
Pari vuotta sen jälkeen, kun Tim
oli valmistunut tanssikoulusta, hän joutui onnettomuuteen, jossa hän rikkoi
suuren osan kehoaan. Oli vuosi 1993 ja hän asui silloin New Yorkissa, kun hänen
ystävänsä tutustutti hänet jivamukti-joogaan. Kuntoutumiseen ja tanssin
uudelleen aloittamiseen kului kaksi vuotta.
- Tuntui siltä, että vartaloni rakasti joogaa! Se auttoi murtuneita luita ja
niveliä paranemaan syvemmällä tasolla. Harjoittelin jivamukti-tyylistä joogaa
noin viisi vuotta, minkä jälkeen törmäsin Lino Mieleen Kööpenhaminassa. Hän
ehdotti, että voisin harjoitella hänen kanssaan Suomessa. Niihin aikoihin
Euroopassa oli kaksi tunnettua astangajoogan opettajaa, Lino Miele ja John
Scott.
Vuonna 1999 alkoi Timin
rakkaussuhde Suomeen ja hän alkoi harjoitella astangajoogaa täällä.
- Niihin aikoihin Petri Räisänen ja Juha Javanainen aloittivat astangajooga-yhteisön
kehittämisen Helsingissä ja myös Frank Kappas alkoi harjoittaa joogaa. Suomen
astangajooga-yhteisö oli pitkään suurin maailmassa.
Aikaisemmin Tim oli kokeillut
joogan opettamista Kööpenhaminassa, mutta hänen ensimmäinen oikea
opetustilanteensa oli Tampereella Frank Kappasin kanssa.
- Vierailin Tampereella ensimmäisen kerran vuoden 2001 tienoilla, jolloin Frank
kysyi avustaisinko minä häntä astangajooga-tunnilla. Sanoin, että en tiedä
yhtään mitä teen siellä, mutta Frank sanoi, että kyllä sinä tiedät, tulet vain
ja autat minua. Joten oikeastaan kaikki mitä teen nyt alkoi täällä Tampereella
Frankin kanssa. Frank Kappas on minun guruni, Tim nauraa.
Vuosina 2000 ja 2004 Tim harjoitteli Intiassa.
- Harjoiteltuani jonkin aikaa Linon kanssa oli selvää, että minun pitäisi mennä
tapaamaan Pattabhi Joisia. Pelkäsin tapaamista fyysisten vammojeni vuoksi,
koska olin kuullut Pattabhin olevan todella voimakas. Intiaan mennessä huomasin
hänen olevan herrasmies, eikä aihetta pelkoon ollut. Näinä päivinä olemme kuitenkin
saaneet kuulla, että hän myös ahdisteli opettaessaan joitain naisia
seksuaalisesti. Tämä on hyvin surullinen totuus, jonka kanssa on vain opittava
elämään.
Dalai Lama sanoo, että pitäisi
kertoa ainoastaan miellyttävä totuus. Patanjali on myös puhunut valkoisen
valheen puolesta sanoessaan, että väkivallattomuus on tärkeämpää kuin totuus.
- Tulkitsen tämän niin, että totuus pitää kertoa vain kun se on tarpeellinen.
Totuutta ei tarvitse kertoa, kun se ei ole tarpeen. Esimerkiksi on hyvä, että
Me too –liikkeen myötä on tullut ilmi ikäviä asioita, joita on salailtu liian
pitkään. Jooga on vain sen vuoksi olemassa, jotta se olisi hyödyksi ihmisille.
2000-luvun alun joogapiireissä ajateltiin, että
länsimäisellä fysioterapialla ja lääketieteellä ei ole mitään tekemistä joogan
kanssa. Joogan ajateltiin toimivan jonkinlaisessa tyhjiössä, eristyksissä
kaikesta muusta.
- Koska minä tulin tanssin puolelta
puhuin kehon linjauksen tekniikasta ja siitä kuinka keho toimii, millä on
paljon yhteistä fysioterapian ja lääketieteen kanssa. Intiassa harjoitteli
siihen aikaan monia ihmisiä, jotka ajattelivat ajatusteni olevan täysin
asiaankuulumattomia. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin kaikki pitävät asiaa
tärkeänä. Tekee sitä sitten jumppaa, joogaa tai tanssia se on se sama kone joka
tekee liikkeet, mikä koostuu luista, nivelistä, energian kulkuväylistä jne. Se
mitä jalan nosto pään taakse sitten tekeekään tunteellisessa, mentaalisessa ja
henkisessä mielessä, niin siellä pohjalla on kuitenkin keho, joka on vain luita
ja materiaa.
Timin tie astangajoogan opettamisen
pariin oli kuitenkin pitkä ja vaati myös henkisiä voimavaroja.
- Yhdysvalloissa oli enemmän
mahdollisuuksia minulle joogan alalla ja vähemmän mahdollisuuksia tanssijana.
Kärsin siihen aikaan myös työuupumuksesta. Työskentely koreografina on todella
rankkaa ja olin valmis muutokseen, vaikka sain merkittävää tukea taiteen
tekemiseen Tanskan hallitukselta.
Vuonna 2005 Tim teki elämässään
täyskäännöksen ja muutti Miamiin silloisen tyttöystävänsä ja nykyisen vaimonsa Kino
MacGregorin kanssa. Hän lopetti työnsä koreografina ja tanssijana ja ryhtyi
opettamaan astangajoogaa. Vuodesta 2006 lähtien hän on opettanut yhdessä
vaimonsa ja Matt Tashjianin kanssa perustamassaan Miami Life Centerissä ja myös
muilla saleilla Miamissa.
- Joogan opettaminen lankesi minulle kuin luonnostaan. Ihmiset kyselivät,
tulisinko minä opettamaan heitä, Tim sanoo.
Luominen on jatkuvaa meditointia
90-luvun puolivälissä Tanskan
hallitus kiinnostui nykytanssista kasvavana taiteen lajina ja alkoi satsata
siihen varoja samoihin aikoihin, kun Tim muutti New Yorkista takaisin Tanskaan.
1980-luvulla ja 90-luvun alussa hyväksi tanssiksi laskettiin lähinnä Tanskan
kuninkaallinen baletti ja kaikki sen ulkopuolella tapahtuva oli vain
ruohonjuuritason toimintaa.
- Olin asunut ja opiskellut New Yorkissa tanssijaksi ja koreografiksi ja
työskennellyt tanssijana ympäri maailmaa. Olin yksi uuden sukupolven
edustajista, joilla oli nykytanssin koulutus. Onnekseni muutin takaisin
Tanskaan juuri 90-luvun puolivälissä, kun hallitus alkoi panostaa tanssiin.
Myöhemmin tanskalaisen nykytanssin
rahoituksesta päättävä taho ryhtyi tukemaan tanssin viemistä Kööpenhaminan
ulkopuolelle maakuntien kaupunkeihin, eikä Tim ollut kovin kiinnostunut siitä
puolesta taiteen tekemistä. Hän oli kiinnostunut tanssin luovasta puolesta, ei
niinkään organisatorisesta puolesta.
- Saadakseen oman teatterin täytyi muuttaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle,
missä saisi paremmat tilat ja enemmän vastuuta, sekä työskennellä paikallisten
yhteisöjen ja koulujen kanssa. En ollut kiinnostunut sellaisesta.
Timille kaikkein kiinnostavinta
koreografin työssä oli se, kun sai mennä harjoitushuoneeseen ja luoda.
- Kaikki luomisen ulkopuolinen aktiviteetti: myynnin edistäminen, esittäminen
jne. oli toissijaista minulle. Koin työn ajautuvan liian kauas todellisesta
intohimostani, jos minun olisi pitänyt luomisen lisäksi hoitaa promootiota ja
yhteydenpitoa paikallisiin yhteisöihin ja vielä yrittää vaikuttaa jotenkin
päättäjiin.
Timin todellinen intohimo on luomisen
prosessi, tila, jonka hän ajattelee sijaitsevan ihmisen sisällä.
- Ihmiskehon sisällä on luomisen ydin, todellinen omaperäisyys ilman
yhdenmukaisuuden tarvetta. Siellä me olemme ainutlaatuisia ja se, mitä sieltä
syntyy on korvaamatonta. Siihen tilaan pääseminen on jatkuvaa meditointia ja
siellä pitää viettää aikaa. Se, mitä muut ihmiset ajattelevat työstäsi tai
miten saat työsi lävitse valtiollisella tasolla, on hyvin toisenlainen prosessi.
Tim on siirtänyt tarpeensa luoda tanssin
alueelta joogan pariin.
- Koreografina halusin tehdä lähes tieteellistä tutkimusta luovalla tasolla, se
ruokki sieluani ja ruokkii yhä! Samasta syystä tahdon myös harjoittaa joogaa,
koska harjoituksella tavoittaa meditatiivisen tilan, jossa voi saavuttaa
syvällisen yhteyden autenttiseen itseensä. Se tila on virvoittava, parantava ja
terveellinen ihmiselle ja mahdollisesti myös ikuiselle sielulle, en ole varma
onko sellaista olemassa, Tim naurahtaa.
Luova ydin
Tim ajattelee, että joogan chakra muladhara ja siellä tapahtuva toiminto mula bandha ja luovan toiminnan keskus
ovat yksi ja sama asia.
- Luova ydin on jokaisen ihmisen alku. Joogassa puhutaan muladhara-chakrasta tai
toiminnasta keskilantion alueella. Muladharan alueella käytetään mula bandhaa,
mikä on juurruttava toiminto tai side. Tämä on myös se paikka, missä ihminen
saa biologisesti alkunsa sikiöstä. Joogassa siis työskennellään sen
nimenomaisen fyysisen kohdan kanssa, mikä on kaiken luomisen alku.
Timiä harmittaa se, että hän näkee
joskus kursseja, joilla opetetaan mainosten perusteella mula bandhan saloja. Hänen mielestään mula bandhan toiminnassa ei
ole mitään erityisen salaista tai mystistä. Tim kokee tiedon mystifioinnin
johtavan autoritääriseen tapaan jakaa tietoa vastakohtana asioiden avoimelle
pohtimiselle.
- Minusta se on aivan selvää, mikä mula bandha on ja ajattelen, että ihmisille
on mahdollista antaa fyysinen kokemus siitä, miten bandhat toimivat. Pilateksessa
sitä kutsutaan lantionpohjaksi ja fyysisellä tasolla joogassa ja pilateksessa
puhutaankin samasta asiasta. Joogassa on kuitenkin myös energeettinen puoli ja
sen kanssa ei työskennellä fysioterapiassa tai pilateksessa. Alue on jossain
määrin esoteerinen, vaikka se on syntynyt loogisesta tarpeesta ymmärtää, mikä
keho on ja keitä me olemme.
Klassinen intialainen ajatus
ihmisestä on syntynyt ihmisen sisäistä maailmaa tarkkailemalla, kun taas
länsimaisessa ajattelussa on perinteisesti tutkittu ulkoisia ja materiaalisia
asioita. Molemmat ajattelutavat ovat tärkeitä ja yhtä aikaa olemassa.
- Mula bandhan toiminta ei ole salaisuus. Kaikella mitä me opimme on oma
logiikkansa. Opettelen nykyisin ajamaan moottoripyörää ja ajamiseen liittyy
toimintaperiaate, jota kutsutaan vastaohjaukseksi. Vastaohjaus tarkoittaa sitä,
että ohjaustankoa täytyy työntää vastakkaiseen suuntaan kuin mihin haluaa ajaa.
Aluksi se tuntui täysin epäloogiselta, mutta kun asiaa ryhtyi opiskelemaan sen
logiikka paljastui.
Joogan ja taiteen suhteesta
Joogassa pyritään kohti mielenrauhaa ja taiteella taas pyritään herättämään
ihmisissä erilaisia positiivisia ja negatiivisia tunteita, mikä vaikuttaa
äkkiseltään ristiriitaiselta.
- Joogassa pyritään tilaan, jossa citta
mieli valaistuu ja kokee syvää rauhallisuutta. Ulkoisen ja sisäisen
rauhallisuuden tunteen voi joskus sekoittaa keskenään. Joogan tuoma rauhan
tunne koetaan syvällä tasolla. Voimme siis olla todella intohimoisia ihmisiä ja
silti sisäisesti tyyniä ja hiljaa ja myös vaikuttaa sillä tavoin ympäristöömme.
Aikaisemmalla urallaan tanssijana
Tim tavoitteli taidetta samalla tavoin kuin hän tavoittelee joogaa nykyisin.
Joogan ja taiteen tekemisen päämäärillä on kuitenkin myös eroja.
- Joku sanoi joskus, että 90% kaikesta taiteesta rakentuu vihasta, Tim nauraa.
Ajattelen, että joogaamalla pyritään pääsemään tunteita aiheuttavan alueen
toiselle puolelle. Toisaalta vaikka taide perustuisi vihan kuvaamiselle, itse
teos saattaa lopulta olla kaunis ja elää kauemmin kuin tekijänsä. Siinä
mielessä myös taide ylittää tunteiden rajoja. Joogassa pyritään liikkumaan
tunteiden valtakunnan lävitse, eikä sitä aluetta pidetä lopullisena
ymmärryksenä maailmasta.
Julkaistu joogalehti Anandassa 2/2020
Joogalehti Ananda Facebookissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti