maanantai 4. helmikuuta 2019

Siltana Light My Fire


Heräsin eräänä aamuna siihen, että vanha Hellas-merkkinen vaaleapuinen pianoni oli kirjoituspöydän vieressä. Otin The Complete Doors –kokoelman The Doorsin nuotteja hyllystä ja istuin pianon ääreen soittamaan kappaletta Light My Fire. Kylmät koskettimet sormien alla mietin miksi soitan nykyisin niin harvoin, kun heräsin oikeasti ja tajusin nähneeni unta heräämisestä. Pettymyksekseni piano ei ollut kirjoituspöydän vieressä kun nousin ylös, mutta nuotit löytyivät hyllystä.
Hengitettyäni hetken aikaa syvään joogamatolla ja aloitettuani harjoituksen tajusin, mistä unessa oli kyse. Kirjoitan tällä hetkellä pitkää tarinaa teinitytöstä ja uni kehotti minua palaamaan ajatuksissa siihen, millaista oli olla teinityttö. Mietin, mikä siinä elämäntilanteessa oli vaikeaa ja mikä helppoa sen sijaan, että alkaisin kehitellä täysin keksittyjä kokemuksia, joista en tiedä mitään. Uni kehotti minua ottamaan fiktiiviseen tarinaan omasta kokemuksestani tuttuja ajatuskuvioita ja tunteita, jotka löytyvät yhtä helposti kuin The Doorsin nuotit kirjahyllystä sen sijaan, että lähtisin etsimään teinitytön kokemuksia jostain kauempaa kuin omasta elinpiiristäni.
C. G. Jung ajattelee, että unien symbolit eivät ole selitettävissä muuten kuin unen itsensä viitekehyksessä. Hän kirjoittaa tekstissään Yhteys piilotajuntaan (1964), että symboleille ei voi kehittää kaikkia symboleja kattavaa merkityskarttaa. Hän uskoo siihen, että selkeän tulkinnan omasta unestaan voi tehdä vain näkijä itse, sillä hän on ainoa, joka tuntee alitajuntansa riittävän hyvin pystyäkseen tulkitsemaan sen lähettämiä viestejä.
Tämä on havainto, minkä olen huomannut käytännön kautta, että jooga ja meditointi nostavat mielen pohjakerroksista arkitajuntaan muistoja ja unia joita pitäisi käsitellä. Mielen harjoitukset toimivat jossain määrin siis samalla tavoin kuin unet, ne kuljettavat käsiteltäviä asioita mielen kerroksesta toiseen ja auttavat ihmistä puhdistumaan sisäisesti. Toisaalta jooga ja meditointi toimivat unien apuna, siltana primitiivisen mielen muodostaman kuvaston ja tietoisen ajatteluprosessin välillä.
Jung vihjaa tekstissään moneen otteeseen myös siihen mahdollisuuteen, että ihmismielellä on kyky yhdistellä monimutkaisia menneitä kuvioita, joita emme ole tietoisesti ajatelleet joko pitkään aikaan tai koskaan, vaan painaneet aistihavaintomme syvälle mielen kerroksiin myöhempää käyttöä varten. Tällaista monimutkaista verkkoa kutomalla mieli pystyy näkemään myös hetkiä tulevaisuudesta ja siten myös rakentamaan tulevaisuutta. Kyseiset Jungin ”ilmestyksiksi” mainitsemat näyt tai unet auttavat ymmärtämään vastaantulevia ongelmia ja ratkomaan niitä, ja siten ne myös muokkaavat tulevaa omaan suuntaansa.
Unia ei kannata ehkä kirjaimellisesti uskoa niin kuin vanha sananlasku sanoo, mutta niitä kannattaa kyllä miettiä, sillä unia tulkitsemalla voi oppia kaikenlaista itsestä ja elämästä.

Symbolit, Piilotajunnan kieli (1964). Carl G. Jung

Julkaistu joogalehti Anandassa 12/2018