Nykypäivän parantajat – Virpi Raipala-Cormier

Olen kotoisin Hämeenkyröstä ja juureni ovat syvällä maaseudulla, minkä vuoksi Frantsilan luomuyrttitilan perustajan Virpi Raipala-Cormierin työ oli minulle jo 80-luvulla osittain tuttua. Isovanhempani keräsivät monenlaisia kasveja luonnosta ja tiesivät, mihin vaivoihin mitäkin tulee käyttää, minkä vuoksi suvussani osattiin arvostaa sitä, että Frantsila siirtää perinnetietoa eteenpäin uusille sukupolville. Vaikka 80-luvulla jaksettiin kyllä myös ihmetellä ainakin kasvissyöntiä ja luomuviljelyä, missä suhteessa kulunut aika on muuttanut suhtautumista terveellisempään suuntaan.

 

Virpi ei pidä siitä, että häntä kutsutaan parantajaksi, koska kyseisellä sanalla vahvistetaan egoa.

-        - Minähän en paranna mitään tai ketään. Annan ideoita ja pyrin auttamaan kohtaamisissa, jotta ihminen alkaa hoitamaan itseään ja parantaa itsensä. Mä voin olla inspiraatio ja oikeiden asioiden tiennäyttäjä. Ehkä tiennäyttäjä on sellainen hyvä sana. Opetan paljon rakkauden merkitystä ja sitä, että rakkauden energia kyllä virtaa ja se parantaa, kunhan antaa sen vain kulkea kauttaan. Pidän erittäin tärkeänä sitä kuinka voidaan auttaa, että ihmisen psyyke saadaan tasapainoiseksi ja elämänasenne onnelliseksi. Tässä auttaa usein keskustelu, kukkaterapia, jooga-asanat, jopa ruokavalio ja liikunta luonnossa.

Virpi kouluttaa monia eri luontaishoidon tekniikoita.

-        - Ihan manuaalisista hoidoista mun lemppareita on shiatsu, polariaterapia ja tavallinen hieronta. Siihen ympätään sitten kehittämäni yrttiöljyt ja eteeriset öljyt eli aromaterapia. Olen käynyt myös perinteisen kiinalaisen lääketieteen koulutuksen. Oikeastaan kaikki kurssit olen käynyt, joita opetetaan Frantsilan Hyvän Olon Keskuksessa ja – koulutuskeskuksessa.

-        - Myös fytoterapiaopiskelijoille opetetaan hyvin laajasti eri tekniikoita sekä kiinalaista - että ayurvedista ajattelua. Ayurveda-puoltakin mä ohjaan. Psyykkiseltä puolelta kukkaterapia ja värien käyttö on mulle tosi tärkeitä ja ihania asioita. En kuitenkaan enää ota hoidettavia vastaan. Tässä on ihan tarpeeksi, kun mulla on kuutisenkymmentä fytoterapiaopiskelijaa ja pari-kolmekymmentä shiatsuopiskelijaa. Se on mulle se tärkein rooli, että me koulutetaan ammattitaitoisia ihmisiä, jotka voivat sitten taas tuoda hyvää oloa ja terveyttä eteenpäin.

Virpin ajoivat alalle hänen sairastamansa virtsatietulehdukset.

-        - 18-vuotiaana mulla oli kolme vuotta virtsatietulehduskierre. Olin silloin opiskelija. Kierrettä ei saatu loppumaan lääkkeillä. Mä kyllästyin siihen kierteeseen siinä vaiheessa, kun munuaisia alettiin kuvata, jotta saadaan tietää millä tavoin antibioottikierre on vaikuttanut munuaisiin. Rupesin silloin hoitamaan itseäni. Olin kuunnellut professori Toivo Rautavaaran esitelmiä radiosta teini-ikäisenä ja katsoin hänen kirjoistaan ohjeita virtsatietulehduksiin. Rupesin tekemään joogaa yliopiston joogassa ja löysin samoihin aikoihin henkisen opettajani. Aloin tehdä meditaatiota ja joogaa säännöllisesti kaksi kertaa päivässä. Siirryin kasvissyöjäksi 21-vuotiaana ja virtsatietulehdukset jäi siihen. Ihan vain ruokavalio, jooga, meditaatio ja yrtit paransivat minut.

-        - Haasteena minulla on edelleen se, miten saan pidettyä balanssissa työn, perheen ja joogisen elämän. Haluan koulutuksissa pitää huolta siitä, että jokainen ihminen oppii ja edistyy. Olen oikeastaan eläkkeellä, mutta teen töitä ihan yhtä lailla kuin ennenkin.

-        - Kaikki tämä ruljanssi tässä Frantsilan maailmassa on jatkuvaa tasapainon löytämistä ja se on haaste. Mulle on tärkeää, että mun parisuhde on kaunis ja rakkaudellinen, että pystyn tukemaan miestäni, että välillämme säilyy hyvä yhteys. Mulla on sellainen vahvistuslause itselleni ollut jo vuosikausia, että  ”minulla on aikaa itselleni ja tärkeille ihmissuhteille”. Ihmissuhteethan on kuitenkin se lähtökohta.

Virpi harjoittaa Pohjois-intialaista joogaperinnettä eli vanhaa tantrajoogaa. Hänen gurunsa on Shrii Shrii Anandamurti, joka jätti kehonsa 1990. Hänen opetuksissaan tärkeää oli mielen ja hengen kehittymisen lisäksi yhteiskunnallisuus, ihmiskunnan palvelu sekä kaiken elävän kunnioittaminen eli uushumanismi.

-        - Tantrassa pyritään hienosyistämään ihminen. Siihen kuuluu Patanjalin kahdeksan askelta ja mielen seuraaminen: mihin olet jäänyt kiinni, minkälaisia luonteenpiirteitä olisi hyvä puhdistaa ja miten kääntää huonoja ominaisuuksia paremmiksi. Oma harjoitukseni on tietoista asanaharjoitusta. Teen aina harjoituksen aamulla ja ulkona, myös talviaikaan. Vetäessäni joogaa kerron, mikä liike vaikuttaa mihinkäkin sisäelimeen ja pyrin antamaan sellaisia yksilöllisiä asanoita, jotka auttavat ihmistä eteenpäin. Annan joogassa myös ayurvedisia neuvoja sekä ohjaan aku-joogaa myös Ananda Sevan jooga- ja meditaatio-ohjaajakoulutuksessa.

-        - Pyrin päivittäisessä elämässäni olemaan tietoisesti läsnä, että ei ole mikään kiire fiilinki, että löydän siihen sen balanssin. Se on kyllä haaste.

-        - Kun ikää tulee lisää, niin palautumiseen on tärkeää antaa enemmän aikaa. Pitkän haastavan kurssin jälkeen menen usein akupunktiohoitoon tai hierontaan rentoutumaan, otan hyvän saunan tai kylvyn, jolla saan mieleni palautumaan ja valmistautumaan taas seuraavaan asiaan. Yritän kesyttää sitä kiirettä, kun mulla on edelleen se inspiraatio ja tuli, että haluan viedä näitä asioita eteenpäin. Koen elämän niin suurena lahjana. Anandamurtilla on sellainen slogan, että ”et ole koskaan yksin tai avuton, sillä se voima joka johtaa tähtiä, johtaa myös sinua” – ja tämä lause kantaa minua.

Virpi opiskeli yliopistossa maanviljelyskemiaa ja –fysiikkaa ja siinä rinnalla ikään kuin heräsi luonnonmukaiseen viljelyyn, mitä kautta yrttimaailma tuli tutuksi. 

 

-       - Tuotekehityksessä hyödynnän kyllä kemiaa, mutta eivät ne opiskelutkaan ole olleet pelkkää lannoitetta ja myrkkyä, vaan ihan sitä mistä kaikki lähtee, mitä kasvi tarvitsee, jotta se voi hyvin. Sieltähän lähtee myös se terapia eli kun ymmärretään, mitä kasvi ottaa maasta, mitä se muodostaa, assimiloi itsessään erilaisia aineita, myös niitä tuoksuvia, aromaterapeuttisia aineita. Siitähän tulee heti terapeuttinen kasvi, oli se sitten ruokakasvi tai maustekasvi, rohtokasvi tai villivihannes luonnosta, niin se lähtee siitä ymmärryksestä, mikä se kasvi on ja mikä sen tehtävä on, missä se elää ja miten se kasvaa.

-       - Tapasin mieheni Kanadassa, missä olin opiskelemassa shiatsua. Pidän sitä kokonaisvaltaisena, ihanana hoitomuotona. 80-90-luvut olivat sellaista oppimisen ja kouluttautumisen aikaa ja nykyisin olen keskittynyt opettamaan fytoterapiaa eli kasvilääkintää, yleisesti luontaishoitoja, kukkaterapiaa, ravintopuolta ja shiatsua. Kaikki on lähtenyt liikkeelle halusta auttaa kanssaihmisiä, läheisiä ja toisaalta yrittää pitää tästä luonnosta huolta.

Virpin toiveena on se, että luontaisia hoitoja, sekä vanhoja että uusia menetelmiä, tulisi enemmän mukaan normaalin terveydenhoidon piiriin.

-        - Ala on mennyt hienosti eteenpäin ja kehittynyt. Olen siitä todella iloinen. Hoidot toimivat tukena ja antavat ihmisläheisyyttä. Fytoterapeutti antaa vähintään puolitoista tuntia aikaa hoitoon, jolloin siihen tulee mukaan monipuolisesti se, mitä ihminen tarvitsee eli kartoittamista, ymmärrystä ja inspiraatiota. Eihän kukaan voi toista parantaa, vaan parantuminen lähtee sieltä itsestä.

-        - Tämä on sellainen iso juttu tässä meidän yhteiskunnassa, että me ymmärretään ottaa vastuu itsestämme. On kuitenkin upeaa, että Suomessa on niin hieno terveydenhoitokoneisto. Koko meidän lääketieteellinen ja kirurginen maailma on kehittynyt aivan valtavasti. Lääkkeet, täsmälääkkeet ja kaikki tämä on kehittynyt, mutta sitten toisaalta myös luontainen puoli ja sen tutkimus on kehittynyt paljon. Kun nämä kaksi sitten tulevat lähemmäksi toisiaan, niin se on se optimi.

 

 

Kokemus fytoterapiasta

Ajaudun helposti luontaisen aktiivisuuteni vuoksi tekemisten suhteen siihen, että kasaan itselleni töitä ja stressaannun sitten vähitellen, kun aika ei tahdo millään riittää kaikkeen. Sairaslomalla keväällä 2020 aloin toivuttuani lenkkeillä monena päivänä viikossa lähimänniköissä, enkä pystynyt harjoittamaan joogaa kuin muutaman kerran viikossa. Tällä hetkellä pystyn taas tekemään vaikka mitä ja olen parantunut fyysiseltä puolelta aika nopeasti, mutta mieleni pyrkii palaamaan siihen samaan totuttuun stressaantuneeseen malliin, mikä hallitsi minua ennen sairastumista.

Virpi neuvoi minua rauhoittamaan joogaharjoitusta ja keskittymään siihen, että hengitys pitenee, kuten olen mielestäni tehnytkin, mutta rauhoittamista pitää vain sinnikkäästi jatkaa, jotta en palaisi vanhoihin tapoihini. Lisäksi hän kehotti minua liikkumaan paljon luonnossa ja sain joitain rauhoittumista edistäviä yrttiehdotuksia, joita olen alkanut käyttää. Vaikutuksen huomaa varmasti ajan kanssa.

Sain varsinaisen fytoterapiahoidon Frantsilan Hyvän Olon Keskuksessa Virpin ensimmäisen vuoden opiskelijoilta Ulla Pakkaselta ja Elisa Kymäläiseltä. Myös he keskittyivät hieronnassa ja öljyjen suhteen rauhoittaviin ja mieltä tasapainottaviin hoitoihin. Oikealla puolella selkääni on kohta, joka reagoi stressiin erityisen voimakkaasti ja myös hermoratahierojana toimiva Ulla keskittyi rentouttamaan selkääni syvemmältä lihaksistosta. Sain myös neuvon nousta töitä tehdessä tietokoneelta ulkoilemaan tai venyttelemään tasaisin väliajoin, vaikkapa kerran tunnissa.

Imeydyn tavallisessa olotilassani aika helposti työntekoon ja saatan viettää sellaisessa tilassa tuntikausia. Aion kuitenkin jatkossa keskittyä näihin kaikkiin stressiä lievittäviin ohjeisiin ja ottaa ne tosissani, jotta voisin jatkossa paremmin.

 

www.frantsila.com

www.frantsilanhyvanolonkeskus.fi

www.anandaseva.fi

Julkaistu joogalehti Anandassa 3/2020
Joogalehti Ananda Facebookissa  

Keikoista

Joulukuussa Tampereen kansankioski Romu & Randomissa esiintyi Risto ja kun yleisö istui lattialla tyynyillä ja tunnelma oli rauhallinen tuli jälleen mietittyä sitä, miksi on erikseen baarien live-keikkoja, joihin mennään juomaan kaljaa ja riehumaan ja joogasalien live-keikkoja, joissa saa rötköttää lattialla, tanssia tai olla ihan siten, miten musiikki saa itsen tuntemaan. Usein musiikin laji on näillä eri tyyppisillä keikoilla toisistaan poikkeava, mutta ei aina. Joogasaleilla soitetaan rentouttavaa gongia ja kelloja tai laulut ovat sanoituksiltaan ja sävellyksiltään duurivoittoisia ja vähemmän negatiivisia tunteita herättäviä. Baareissa taas tunneskaala on laaja, eivätkä minkäänlaiset tunteet ole kiellettyjä.

Musiikin positiivisuus on kuitenkin tulkinnan varaista ja myös optimistisiksi tulkitut lyriikat voivat saada tuntemaan aggressioita, jos sanoihin ei pysty lainkaan samaistumaan omista kokemuksista johtuen. Tällöin myös terveysvaikutus jää kokematta ja sitä on vihainen terveyttä edistävän joogasali-konsertin jälkeen.

Aggressiiviset sanoitukset voivat aivan yhtä hyvin edistää terveyttä kuin positiiviselta kuulostava musiikki. Jos omassa elämässä menee huonosti tai on joskus mennyt, niin aggressiiviset lyriikat aiheuttavat samaistumista ja lohduttavat, koska muutkin ovat kokeneet samantapaisia tunteita eikä niiden kanssa tarvitse olla yksin. Aggressiivinen musiikki voi myös rentouttaa, koska siinä tavallaan ulkoistaa aggressiivisuuden musiikille, jotta voi itse olla hilpeällä mielellä.

Joogasaleilla soitetaan ns. parantavaa musiikkia tai lausutaan mantroja, jotka avaavat mielessä lukittuja portteja ja saavat näkemään maailman sellaisena kuin se on. Kuitenkin myös baarikeikka voi saada aikaan aivan samat vaikutukset. Nämä rajat sekä fyysisten tilojen että musiikin lajien välillä tuntuvat keinotekoisilta.

Ymmärrän kyllä sen, että alkoholia ei haluta joogasaleille ja alkoholin tarjoilu onkin varmaan ainoa todellinen ero näiden sosiaalisten tilojen välillä. Alkoholin käyttöä on yritetty yhdistää joogaan kaikenlaisilla poppakonsteilla, mitkä eivät toimi, koska jos alkoholi toimii niin silloin jooga ei toimi ja päinvastoin.

Loppysyksystä koin näkymättömän tunnelin muodostuvan Timo Kaukolammen soolokeikallaan tuottamista äänistä. Mielessäni kehittyi hiukan samantapainen tunneli Tim Feldmannin astangajooga-kurssilla hypätessäni riittävän monta kertaa käsien välistä istumaan. Se, olenko astangajooga-kurssilla vai Helsingin G-Livelabissa on eri tyyppinen sosiaalinen tila, mutta tajunta voi kokea tilat samana. Lähimenneisyydestä tulee mieleen Mikko Joensuun keikka Tampereen Klubilla, kun olisi tehnyt mieli köllähtää lattialle kuuntelemaan ja katselemaan kuinka Klubin katto aukeaa ja valo astuu sisään.

Julkaistu joogalehti Anandassa 01/2020
Joogalehti Ananda Facebookissa

Himoista

Joogasutrien mukaan joogan harjoitteiden pitäisi kehittää inhoa omaa kehoa ja sen eritteitä kohtaan. Harjoitteet kääntävät harjoittajan mielen sisäänpäin ja vievät joogin vähitellen kohti välinpitämättömyyttä sekä omaa että toisten kehollisuutta kohtaan. Välinpitämättömyyden ei tarvitse tarkoittaa halveksintaa, vaan kehollisuus saa vain erilaisen luonteen, koska se etääntyy mielestä kauempana tarkasteltaviksi toiminnaksi. Himojen pakonomainen tyydyttäminen vähenee ja vähitellen luultavasti myös lakkaa kokonaan, jos harjoittaja pystyy jatkamaan etenemistä riittävän intensiivisesti.

Nykytodellisuudessa perinteisen joogan tie on huomattavan vaikea, eikä se ole monelle myöskään mieluinen. Osittainenkin edistys saattaa olla hankalaa, mikä johtuu mielestäni osittain siitä että joogaharjoitus on saanut länsimaissa niin fyysisen luonteen ja osittain siitä, että himojen tyydyttämisen koetaan länsimaissa olevan osa ihmisen hyvinvointia ja myös jonkinlainen elämän päämäärä.

Asanoista koostuva fyysinen harjoitus on monelle ainoa joogan osa, jota he harjoittavat. On myös ihan ymmärrettävää, että moni aloittaa joogan fyysistä sarjaa toistamalla, mutta vähitellen sen tulisi johtaa myös muihin harjoituksiin: meditointiin, pranayamaan, yleiseen oman elämän ja elämänpiirin eettiseen tarkasteluun sekä mietiskelyyn. Asentosarjoilla on monenlaisia yksilöä parantavia vaikutuksia, mutta se itsessään ei ehkä johda harjoittajaansa lähellekään kehosta tai fyysisyydestä irtautumista.

Fyysinen harjoitus on olemassa sen vuoksi, että harjoittajan olisi helpompi keskittää mielensä mietiskelyyn ja meditointiin. Myös hengitysharjoituksiin keskittyminen vaatii yllättävän paljon mieleltä. Kun kehon väsyttää fyysisesti, niin mielen on helpompi kääntyä sisäänpäin ulkoisista ärsykkeistä huolimatta.

Toinen nykypäivän vitsaus fyysisyyden korostamisen lisäksi on joogan kahlitseminen hyvinvointia edistäväksi harrastukseksi. Muu maailma ei kuitenkaan muutu hyvinvoivaksi yhden ihmisen joogatessa, ja kun ihminen joogaa hän havaitsee ympäristönsä pahoinvoinnin entistä selkeämmin. Aivan kuten kaikki muukin muuttuu kirkkaammaksi. Ympäristön pahoinvointi saattaa siis aiheuttaa joogille vielä enemmän kärsimystä kuin ennen joogaharrastuksen aloittamista, koska hän näkee sen nyt selkeämmin.

Joogaaminen ei siis välttämättä tuo joogille aina hyvää oloa ja siinä mielessä henkilökohtaista hyvinvointia. Hyvinvoinnin lisääntyminen joogan myötä pitäisikin nähdä laajemmassa kontekstissa, sillä jooga pistää ihmisen miettimään, miten esimerkiksi läheisen hyvinvointia voisi parantaa tai miten voisi elää paremmin omien arvojen mukaan ja siten antaa myös jollekin toiselle esimerkin erilaisesta elämästä. Nykyinen itseen ja itsekkyyteen keskittyminen muuttuisi toisten ja toiseuden ajatteluksi ja maailmasta tulisi parempi paikka olla. 


Julkaistu joogalehti Anandassa 04/2019
Joogalehti Ananda Facebookissa