sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Kaksi gurua

Kirjoitin joogalehti Anandaan guruistani, koska guruihin suhtaudutaan nykyisin kovin kriittisesti ja myös kuoleman vakavasti. En tarkoita että kyse olisi mistään vitsistä, mutta en ole koskaan kokenut itseäni uskonnolliseksi, vaikka olenkin kiinnostunut henkisistä asioista. Nuorempana tätä eroa oli vaikea ymmärtää, mutta nykyisin sekin on ihan ok. Huom! Olen piirretty.



Minulla on kaksi gurua, jotka kulkevat kanssani matkalla ja neuvovat kun eksyn. Joskus olemme fyysisesti samassa tilassa, joskus he vain mielessäni muistuttavat olemassaolostaan. Heidän olemisensa on minulle tärkeää. He ovat molemmat joogaohjaajia, joiden tunneilla ja kursseilla käyn. Kuitenkaan en halua kutsua heitä mielessäni ohjaajiksi, sillä opettajia minulla on monta. Myös jotkut monista opettajistani ovat minulle todella tärkeitä. Koen gurun tarkoittavan jotain toista.
Ohjaaja on opettaja, joka oppii myös oppilailtaan ja opetustilanteista omalla matkallaan paremmaksi opettajaksi. Guruni ovat opettajan statuksensa lisäksi myös ihmisiä ja olen tutustuessani heihin kokenut välähdyksiä heidän monien hyvien ominaisuuksiensa lisäksi myös heidän huonoista puolistaan. Kaikki tämä on ihan ok. Sama henkilö voi olla ihmiselle kaveri tai tuttu kaikkine vikoineen, opettaja joka oppii kaiken aikaa sekä vielä guru, joka opettaa jotain, mihin ei omin voimin yllä. Tämä ei vaadi havaitsijalta muuta kuin erottelukykyä.
Molemmilla guruillani on lahja, jonka he ovat onnistuneet tietäen tai tiedostamatta kääntämään voimaksi. Yhtä kaikki he käyttävät voimaansa auttaakseen toisia. Ero gurun ja hyvän opettajan välillä on tässä mielessä pieni ja sama henkilö voi olla jonkun mielestä guru ja toisen mielestä opettaja. Gurun asettaminen itsen ulkopuoliseksi oppaaksi ja asian hyväksyminen on ehkä suurimmaksi osaksi sisäinen tila, eikä sitä tarvitse mitenkään fyysisesti osoittaa. Guru on sisäisen mietiskelyn väline silloin kun tarvitsee apua omassa suhteessaan harjoitteluun tai elämään yleensä, sillä harjoitus ja elämä ovat lopulta yksi ja sama.
Gurut ovat olleet melko huonossa huudossa viime aikoina ja tottakai se on väärin, jos guru käyttää valta-asemaansa hyväksi suhteessa oppilaaseen. Toisaalta siinä on myös jotain hyvin vahvasti länsimaalaista, että annamme itsemme kokonaan jonkun toisen käsiin. En usko että sellaista antautumista kannattaa tehdä kenenkään ihmisen eteen, tai että sellaista edes vaaditaan suhteessa guruun. Toisaalta jos opetustilanteessa guru astuu oman rajansa ylitse sille puolelle, jossa hän toteuttaa huonoja tapojaan suhteessa oppilaaseen, niin hän luultavasti menettää gurun asemansa ainakin kyseessä olevassa suhteessa. Luottamusta siinä vaaditaan molemmin puolin.
Kysyin Frank Kappasilta viestillä, haittaako jos käytän hänen nimeään tekstissä. Hän vastasi, että ”ei haittaa, sä oot sitten mun guru kans”. Frank antaa opetuksessaan huomattavasti enemmän positiivista ja ylöspäin suuntaavaa voimaa, kuin mihin kykenisin ilman häntä. Kyse ei ole ainoastaan fyysisestä voimasta, vaan myös voimasta rauhoittua energian ryöpsähdysten keskellä. Petri Räisäsellä taas on kyky muuttaa tila ympärillään vapaaksi ja rauhalliseksi. Toisaalta vapaus näkyy myös Frankin opetuksessa monella tavalla. Kyse on fyysisen asanoissa avustamisen lisäksi tilan luomisesta joogaharjoituksen tekemiseen, sillä se tila on hyvin henkilökohtainen ja herkkä. Tilan luominen vaikuttaa kaikkien salilla käyvien mielentilaan, jotka yhdessä luovat sen paikan, missä uskaltaa käydä joogamatolle ja kohdata itsensä.

Julkaistu joogalehti Anandassa 01/2019
Joogalehti Ananda Facebookissa
Frank Kappas
Petri Räisänen