maanantai 15. lokakuuta 2018

Sisäinen vallankumous

"Mukavaa olla mainospihalla, ihanaa vastata rakkauteen vihalla”, sanotaan Hassisen Koneen Muoviruusuja omenapuissa lyriikoissa vuodelta 1980. Ismo Alangon sanat kalahtavat kohdalleen tänä päivänä vielä paremmin kuin 80-luvulla, kun kaikilla menee koko ajan joko todella hyvin tai älyttömän huonosti. Sosiaalinen media pursuaa ääripäitä, kun ennen tekopirteä tai dramaattisen synkkä mainonta rajoittui vain mainostoimistojen rakentamiin tuotteisiin.
Tuotteistaminen on levinnyt kattamaan ihmisten henkilökohtaisen elämän, mutta ihmisten positiivisuudesta tai negatiivisuudesta se ei kerro mitään. Sen sijaan jälkikapitalistisesta ilmapiiristä oman itsen mainonta kertoo paljonkin. Tavallisten ihmisten arkielämästä on tullut pelkkää pintaa. Hyvässä tarkoituksessa jaetut Facebookin kukkakuvat luovat onnellisuusvankilan, josta pääsee pois vain olemalla negatiivinen tai etääntymällä mediatodellisuudesta.
Eräs asia mikä vipassana- ja astangaharjoitusta yhdistää on optimistisen mielen kehittäminen. Optimismi on vaikea asenne siinä mielessä, että pessimismi koetaan usein varsinkin Suomessa realistisemmaksi suhtautumiseksi asioiden kulkuun. Kuin jossain utopistisessa todellisessa todellisuudessa lopullinen käänne olisi aina huono. Uutislinkkien virrassa mieleen tulee helposti kehitettyä maailmanlopun kuva, vaikka tosiasiassa positiivisista asioista vain uutisoidaan huomattavasti negatiivisia vähemmän. Linnun laulu, maasta päivänvaloon kaivautuvat kasvit tai naapurin hymy eivät yleensä ylitä uutiskynnystä, vaikka ne saattavat pelastaa oman päivän.
Optimisti ei ajattele, että asiat ovat kaiken aikaa loistavasti. Jopa päinvastoin, optimisti saattaa ajatella, että asiat ovat tällä hetkellä järjettömän huonosti, mutta ne voivat tulevaisuudessa kääntyä parempaan suuntaan. Pessimisti taas ajattelee, että vaikka kuinka yrittäisi tapella vastaan, asiat tulevat edistymään huonompaan suuntaan. Optimisti tai pessimisti eivät ole kumpikaan oikeassa. Maailma ei ole hyvin tai huonosti, mutta optimisti voi itse elämässään paremmin.
Optimistinen ja pessimistinen ajattelu kehittyvät eri syistä omiin suuntiinsa. Ajatteluun vaikuttavat omat valinnat, elinympäristö ja geenit, mutta mieltä voi myös itse aktiivisesti kehittää. Olen törmännyt moniin vipassanaa harjoittaviin ihmisiin, jotka sanovat että harjoitus muuttaa positiivisemmaksi. Tämä ei tarkoita sitä, että meditoinnin harjoittajalla olisi kaiken aikaa lystiä, mutta harjoitus rauhoittaa mielen ja tasoittaa ääriajattelua. Sekä vaikeat rotkot että euforinen hysteria asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin ja helpommin käsiteltävään muotoon.
Astangajoogan vahva energisoiva vaikutus levittää harjoittajansa ajattelua laajemmalle, sillä se pistää tekemään kevyesti asioita, jotka rasittivat ennen harjoittelun aloittamista. Huomion kohdistaminen paranee ja mieli rentoutuu, kun mielen ylikuormitus vähenee. Yhdistelmänä tämä on minusta toimiva harjoitus, toinen energisoi, toinen rauhoittaa.
Mitään taikatemppuja nämä harjoitukset eivät ole, mutta jos malttaa mielensä ja antaa muutoksen tulla, niillä voi muuttaa oman ajattelutapansa. Optimistinen ajattelu tarttuu ympärillä eläviin, minkä vuoksi sillä on vaikutusta laajemmin ajattelijan omassa elinympäristössä. Oman pään sisältä voi aloittaa ainakin oman elämänsä kokoisen vallankumouksen.

Julkaistu joogalehti Anandassa 3/2018