Nykypäivän parantajat, säveltäjä Timo Kaukolampi

Timo Kaukolampi on elektronisen musiikin tekijä, säveltäjä, elokuvasäveltäjä, bändien pyörittäjä ja joogi. Tässä haastattelussa hän pohtii musiikin mahdollisia parantavia ominaisuuksia.
- Tein juuri äsken äänimeditaatiota ja siinä laulettiin pitkiä ääniä silmät kiinni, fiilisteltiin joitain nuotteja. Äänen resonanssi tuntuu kehossa hyvältä ja eheyttävältä. Koen sen todella parantavaksi, että ääni värisee kehossa.
- Tykkään itse sellaisesta paksusta bassoisesta huminasta, minkä saa aikaan esim. analogisyntetisaattorilla, se tuntuu kehossa rauhoittavalta. Ja se kova äänenvoimakkuus, että musiikki on ihan fyysistä, niin siinä päästetään irti painetta ja jännitystä. Se tuntuu rinnassa ja mahassa se paine ja kun se poistuu, niin keho rentoutuu.

Kuvaaja: Vilhelm Sjöström

Soittaessa Timo huomaa jotain samanlaista stressiä laukaisevaa kuin lenkkeillessä tai pitkässä joogaharjoituksessa.
- Vaikkapa K-X-P:n keikan jälkeen olo on ihan tyhjä eli se soittaminen ottaa pois jotain negatiivista. Sen takia jostain hevistä tai black metallista voi olla tietysti montaa mieltä, mutta mihin se kaikki energia purkautuisi jos sellaista musiikkia ei olisi? Laitan usein jotain äärimusiikkia soimaan kuulokkeista, niin yleensä alle viidessä minuutissa pää tyhjenee.
- Äärimusiikista puhuttaessa, olin auttamassa joogaohjaaja Petri Räisästä, kun hän teki sen punk-seiskatuumaisen (A-Olut, 2009). Kerran olin kuuntelemassa Kaapelitehtaalla niiden keikkaa, mikä kesti noin seitsemän minuuttia. Petri ei pystynyt sen jälkeen enää puhumaan, hän huusi niin tehokkaasti äänensä pois.

Punkista elokuvamusiikkiin
Timolla on kirjapainotyöntekijän ja kokin koulutus. Musiikintekijänä hän on itseoppinut.
- 15-vuotiaana en ollut vielä soittanut mitään, kun kaverit pyysi mua bändiin soittamaan bassoa. Siitä se lähti ja aika nopeasti sen jälkeen perustin mun ensimmäisen punkbändin. Olin sellaisissa punk- ja äärimusiikki-meiningeissä ensimmäiset viisi vuotta. Tein punkkia ja hardcorea. Sitten aloin soittamaan sellaista 60-luvun tyylistä kokeellista autotallirokkia. Soitin bassoa, kitaraa ja lauloin.

Noin 1995-96 Timo aloitti elektronisen musiikin parissa.
- Me perustettiin sellainen bändi kuin Opel Bastards noin 97-98 ja sitä tehtiin muutama vuosi. Sitten tein jonkin aikaa norjalaisen laulajan, Annien, kanssa musiikkia. Olin jo vähän kuin jättänyt omat artistihommat ja halusin tehdä muiden juttuja, mutta sitten 2009-2010 perustettiin toi K-X-P ja se on ollut sellainen viimeisin bändi, mitä mä olen tehnyt.

Elokuvamusiikkia Timo tekee yhdessä Tuomo Purasen kanssa. He ovat soittaneet yhdessä myös Opel Bastardsissa ja K-X-P:ssä.
- Viime vuoden syksyllä meiltä tuli Zaida Bergrothin elokuva Marian paratiisi (2019), joka kertoo suomalaisesta kulttilahkosta ja Maria Åkerblomista, sellaisesta uniparantajasta tai unisaarnaajasta. Teemu Nikin Armomurhaaja (2017) -elokuvasta me saatiin 2018 Tuomo Purasen kanssa parhaan musiikin Jussi-palkinto, mikä ehkä vei meitä sitten syvemmälle siihen elokuva- ja tv-sarja-maailmaan. Ensi kuussa meiltä tulee ensi-iltaan White Wall niminen sarja, joka on meidän ensimmäinen tv-sarjatyö. Tällä hetkellä me tehdään meidän kolmatta tv-sarjaa, sellaista kuin Next of Kin, mikä on sellainen lähitulevaisuuden Science fiction -juttu.

Astangajoogan avulla maadottumista
Vuonna 2006 Timo sai burn outin ja siirtyi alkoholittomaksi.
- Vietin ennen aika viinanhuuruista elämää. En halua kuitenkaan kertoa tässä mitään kliseistä sankaritarinaa suomalaisen miehen alkoholismista ja siitä selviämisestä. Kun opettelee pois siitä juomisen tavasta, niin sillä ei ole tavallaan enää mitään merkitystä. Addiktoituva luonteenlaatu jää. Olen ollut kohta neljätoista vuotta ilman alkoholia.
- Sehän oli ihan sattumaa, että K-X-P:n peruskokoonpanossa kukaan ei juo. Se on aika sellaista rentoa. Jos ottaa tuplaespresson ennen keikkaa, niin ei se sen rajummaksi muutu.

2006-2007 Timo kävi kuntosalilla, mutta se ei tuntunut fyysisesti oikealta ja hän päätti kokeilla joogaa.
- Aluksi tein hatha-joogaa, mutta sitten aika nopeasti aloitin Helsingin Astanga Joogakoululla astanga-joogan. Kävin myös Studio 8:lla Tove Palmgrenin opissa. David Williamsin workshop oli Helsingissä joskus 2008, minkä jälkeen siirryin päivittäiseen kotitreeniin. Teen lyhyen harjoituksen joka päivä ellen käy lenkillä tai meressä uimassa, jolloin mä en joogaa.
- Kun aloitin astangan, niin se oli tosi hyvä, kun silloin tuli vielä kierrettyä aika paljon maailmaa ja oltua uusissa kaupungeissa, tuli aina etsittyä se paikallinen astangasali. Pystyi heti maadottamaan sen oman olemisensa uudessa kaupungissa paikalliseen jooga-menoon.

Katharsis
Timo näkee sen niin, että mahdollinen parantaminen mitä hän tekee, toimii ainakin K-X-P:n keikoilla katharsiksen kautta. K-X-P:n vaihtuvassa kokoonpanossa soittavat Timon lisäksi usein Tuomo Puranen ja Tomi Leppänen, sekä kaarti vaihtuvia rumpaleita.
- Musiikki on tosi kovaäänistä ja välillä jopa väkivaltaista, mutta se lopputulos on rentoutuminen ja irti päästäminen. Yksi kaveri kertoi joskus, että hän on juossut maratonin aavikolla kuunnellen K-X-P:tä, että se sellainen jatkuvuus ja toisto auttoi juostessa. Ja sitten yks toinen tyyppi sanoi, että se oli kuunnellut synnyttäessä K-X-P:tä. Lapset kuulemma tykkää siitä musiikista tosi paljon, pienetkin lapset innostuu siitä. Mä luulen, että se liittyy siihen toistoon ja jumitukseen.

Kuvaaja: Vilhelm Sjöström

 
Gregoriaanisen chantin pohjanuotti on aina sama.
- Olin aika pitkään ehkä jopa masentunut siitä, että mä tein aina musiikkia yhdessä nuotissa. Se oli sellainen tasainen drone, mikä siinä oli. Sitten kävin Pia Skibdahlin gregoriaanisen laulun kurssilla ja siellä tuli ilmi se, että kun musiikki pysyy yhdessä nuotissa, niin se on hyvin vanhan ja hengellisen musiikin traditio.
- Tässä maailmassa ja joka paikassa on sellainen tietynlainen humina tai taustaääni ja mä yritän tuoda sitä kosmisen alkuräjähdyksen edelleen kaikuvaa resonanssia kuultavaksi. Se on sellainen kaiku jostain maailman alusta tai synnystä. Esimerkiksi Staring at the Moon –biisissä, vaikka se musiikki on aika rankkaa tykitystä, niin siinä on sellainen gregoriaaninen muutaman nuotin laulu-drone päällä. Nimetön tie on myös vähän kuin kuoleman metafora, matka tästä tietoisuudesta seuraavaan.

Transsendenttinen matka
Marian paratiisi –elokuvaan käytettiin jokaista Timon soololevyn biisiä.
- Se yksi teema muodostui symboliksi viattomuudelle ja sille kun asiat ovat hyvin. Se kyseinen biisi on siinä mielessä jännä, että mä viimeistelin sitä mun soololevyä Portugalissa ollessa ja silloin mun kollega, naapuri ja ystävä, Mika Vainio, kuoli. Omistin sen Epiphyte-biisin Mikan muistolle.

Timon mielestä K-X-P:n Nimetön tie –biisissä tapahtuu transsendenttinen matka.
- Loppiaisena 2010 mun äiti käveli terveyskeskukseen sen takia, että sen maha oli kipeä. Se ”nimetön tie” on se aika, kun ihminen lähtee siirtymään tästä todellisuudesta toiseen. ”Nimetön tie” on se mystinen matka, joka on usein äärimmäisen kaoottinen ja surullinen, mutta kuitenkin ikävän määrätietoinen yhteen lopulliseen pisteeseen kulkeva energia tai tie. Se biisi kertoo siitä elämän ja kuoleman häilyvästä rajasta, olemisen muotojen välillä tapahtuvasta muutoksesta.
- Mä olin mun äidin kanssa ja pidin hänestä kiinni kun hän kuoli. Energeettisesti se tapahtuma itsessään on äärimmäisen pieni ja hyvin sellainen kuiskauksen omainen, mutta voimat mitä se laittaa ihmisen elämässä liikkeelle ovat massiiviset. Tämän asian prosessointi on luonut sen biisin.
- Kun mä tein sitä biisiä, niin kyllä se prosessi mua jollain tavalla paransi, se että yritin saada sitä mysteeriä konkreettisemmaksi.

Öm Soundin nimi on vähän niin kuin savolainen OM eli ÖM. Se on pyhä ikuinen om Motörheadin ö-pisteillä.

https://omsound.bandcamp.com/

Kokemus parantavasta kuuntelusta
Lepään shavasanassa joogamatolla astanga-harjoituksen jälkeen ja kuuntelen K-X-P:n Nimetöntä tietä (2019). Erilaiset äänet laajenevat geometrisina kuvioina jonkun aikaa, kunnes korvautuvat toisilla. Tunnelma on pitkään rauhallinen, kunnes jossain vaiheessa äänet alkavat kohdistua ainoastaan otsan alueelle, silmien väliin. Jossain vaiheessa alkaa naisen huokaileva laulu, mikä laajentaa tuntemukset koko päälaen alueelle.
   Kuuntelun jälkeen tuntuu jossain määrin kevyemmältä ja ajattelen, että viime viikon aikana tuntemani ahdistus on ihan höpöhöpöä, eikä minulla ole mitään varmuutta siitä, että ahdistusta pitäisi tuntea. Jännitän viikon päästä tehtävää aivokuvausta, joka on tarkastuskuvaus liittyen minulle keväällä tehtyyn aivoaneurysman leikkaukseen. Olen noin viikon verran fantasioinut kaikenlaisista kauheuksista, mitä aivoistani löytyy ja kuinka tulen kuolemaan alle nelikymppisenä. On edelleen mahdollista, että kuvauksissa löytyy jotain hirveää, mutta tämä minun jännitys tuntuu nyt harjoituksen ja kuuntelun jälkeen hiukan ylidramatisoidulta toiminnalta ja voi myös olla, että olen ihan normaali kuvauksen jälkeenkin.
   Näen hyvin harvoin keikoilla äänten muodostavan geometrisia kuvioita tai tiloja. Gongia kuunnellessa olen kokenut jotain samantyyppistä kuin K-X-P:n tai Timo Kaukolammen omaa soolotuotantoa kuunnellessa ja luulen, että se johtuu siitä, että äänet eivät hajoa liian monelle instrumentille, vaan syntyvät vain muutamasta lähteestä. Lisäksi äänet ovat hyvin selkeitä, joten mielen on helppo seurata niitä hiukan samaan tapaan kuin gongia kuunnellessa.
   Koen sen rauhoittavan mieltäni, että äänet ovat selkeitä.

Julkaistu joogalehti Anandassa 4/2020
Joogalehti Ananda Facebookissa   

Tim Feldmann – tanssijasta joogaohjaajaksi Miamiin

Tanskalainen Tim Feldmann kävi marraskuussa 2019 opettamassa kurssin astangajoogaa Auki Joogakoululla Tampereella. Hänen tietämyksensä ihmisvartalon liikelinjoista pohjaa hänen yli kymmenen vuotta kestäneeseen uraansa tanssijana ja koreografina. Tim kertoo, että hänen intohimonsa luovaa prosessia kohtaan siirtyi luonnollisesti tanssin maailmasta astangajoogaan, sillä hän ajattelee luovuuden ytimen ohjaavan myös fyysisellä tasolla jokaisen omaa harjoitusta.

 

Onnettomuus johdatti joogan pariin

Pari vuotta sen jälkeen, kun Tim oli valmistunut tanssikoulusta, hän joutui onnettomuuteen, jossa hän rikkoi suuren osan kehoaan. Oli vuosi 1993 ja hän asui silloin New Yorkissa, kun hänen ystävänsä tutustutti hänet jivamukti-joogaan. Kuntoutumiseen ja tanssin uudelleen aloittamiseen kului kaksi vuotta.
- Tuntui siltä, että vartaloni rakasti joogaa! Se auttoi murtuneita luita ja niveliä paranemaan syvemmällä tasolla. Harjoittelin jivamukti-tyylistä joogaa noin viisi vuotta, minkä jälkeen törmäsin Lino Mieleen Kööpenhaminassa. Hän ehdotti, että voisin harjoitella hänen kanssaan Suomessa. Niihin aikoihin Euroopassa oli kaksi tunnettua astangajoogan opettajaa, Lino Miele ja John Scott.

Vuonna 1999 alkoi Timin rakkaussuhde Suomeen ja hän alkoi harjoitella astangajoogaa täällä.
- Niihin aikoihin Petri Räisänen ja Juha Javanainen aloittivat astangajooga-yhteisön kehittämisen Helsingissä ja myös Frank Kappas alkoi harjoittaa joogaa. Suomen astangajooga-yhteisö oli pitkään suurin maailmassa.

Aikaisemmin Tim oli kokeillut joogan opettamista Kööpenhaminassa, mutta hänen ensimmäinen oikea opetustilanteensa oli Tampereella Frank Kappasin kanssa.
- Vierailin Tampereella ensimmäisen kerran vuoden 2001 tienoilla, jolloin Frank kysyi avustaisinko minä häntä astangajooga-tunnilla. Sanoin, että en tiedä yhtään mitä teen siellä, mutta Frank sanoi, että kyllä sinä tiedät, tulet vain ja autat minua. Joten oikeastaan kaikki mitä teen nyt alkoi täällä Tampereella Frankin kanssa. Frank Kappas on minun guruni, Tim nauraa.

Vuosina 2000 ja 2004 Tim harjoitteli Intiassa.
- Harjoiteltuani jonkin aikaa Linon kanssa oli selvää, että minun pitäisi mennä tapaamaan Pattabhi Joisia. Pelkäsin tapaamista fyysisten vammojeni vuoksi, koska olin kuullut Pattabhin olevan todella voimakas. Intiaan mennessä huomasin hänen olevan herrasmies, eikä aihetta pelkoon ollut. Näinä päivinä olemme kuitenkin saaneet kuulla, että hän myös ahdisteli opettaessaan joitain naisia seksuaalisesti. Tämä on hyvin surullinen totuus, jonka kanssa on vain opittava elämään.

Dalai Lama sanoo, että pitäisi kertoa ainoastaan miellyttävä totuus. Patanjali on myös puhunut valkoisen valheen puolesta sanoessaan, että väkivallattomuus on tärkeämpää kuin totuus.
- Tulkitsen tämän niin, että totuus pitää kertoa vain kun se on tarpeellinen. Totuutta ei tarvitse kertoa, kun se ei ole tarpeen. Esimerkiksi on hyvä, että Me too –liikkeen myötä on tullut ilmi ikäviä asioita, joita on salailtu liian pitkään. Jooga on vain sen vuoksi olemassa, jotta se olisi hyödyksi ihmisille.

2000-luvun alun joogapiireissä ajateltiin, että länsimäisellä fysioterapialla ja lääketieteellä ei ole mitään tekemistä joogan kanssa. Joogan ajateltiin toimivan jonkinlaisessa tyhjiössä, eristyksissä kaikesta muusta.
-  Koska minä tulin tanssin puolelta puhuin kehon linjauksen tekniikasta ja siitä kuinka keho toimii, millä on paljon yhteistä fysioterapian ja lääketieteen kanssa. Intiassa harjoitteli siihen aikaan monia ihmisiä, jotka ajattelivat ajatusteni olevan täysin asiaankuulumattomia. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin kaikki pitävät asiaa tärkeänä. Tekee sitä sitten jumppaa, joogaa tai tanssia se on se sama kone joka tekee liikkeet, mikä koostuu luista, nivelistä, energian kulkuväylistä jne. Se mitä jalan nosto pään taakse sitten tekeekään tunteellisessa, mentaalisessa ja henkisessä mielessä, niin siellä pohjalla on kuitenkin keho, joka on vain luita ja materiaa.

Timin tie astangajoogan opettamisen pariin oli kuitenkin pitkä ja vaati myös henkisiä voimavaroja.
-  Yhdysvalloissa oli enemmän mahdollisuuksia minulle joogan alalla ja vähemmän mahdollisuuksia tanssijana. Kärsin siihen aikaan myös työuupumuksesta. Työskentely koreografina on todella rankkaa ja olin valmis muutokseen, vaikka sain merkittävää tukea taiteen tekemiseen Tanskan hallitukselta.

Vuonna 2005 Tim teki elämässään täyskäännöksen ja muutti Miamiin silloisen tyttöystävänsä ja nykyisen vaimonsa Kino MacGregorin kanssa. Hän lopetti työnsä koreografina ja tanssijana ja ryhtyi opettamaan astangajoogaa. Vuodesta 2006 lähtien hän on opettanut yhdessä vaimonsa ja Matt Tashjianin kanssa perustamassaan Miami Life Centerissä ja myös muilla saleilla Miamissa.
- Joogan opettaminen lankesi minulle kuin luonnostaan. Ihmiset kyselivät, tulisinko minä opettamaan heitä, Tim sanoo.

 

Luominen on jatkuvaa meditointia

90-luvun puolivälissä Tanskan hallitus kiinnostui nykytanssista kasvavana taiteen lajina ja alkoi satsata siihen varoja samoihin aikoihin, kun Tim muutti New Yorkista takaisin Tanskaan. 1980-luvulla ja 90-luvun alussa hyväksi tanssiksi laskettiin lähinnä Tanskan kuninkaallinen baletti ja kaikki sen ulkopuolella tapahtuva oli vain ruohonjuuritason toimintaa.
- Olin asunut ja opiskellut New Yorkissa tanssijaksi ja koreografiksi ja työskennellyt tanssijana ympäri maailmaa. Olin yksi uuden sukupolven edustajista, joilla oli nykytanssin koulutus. Onnekseni muutin takaisin Tanskaan juuri 90-luvun puolivälissä, kun hallitus alkoi panostaa tanssiin.

Myöhemmin tanskalaisen nykytanssin rahoituksesta päättävä taho ryhtyi tukemaan tanssin viemistä Kööpenhaminan ulkopuolelle maakuntien kaupunkeihin, eikä Tim ollut kovin kiinnostunut siitä puolesta taiteen tekemistä. Hän oli kiinnostunut tanssin luovasta puolesta, ei niinkään organisatorisesta puolesta.
- Saadakseen oman teatterin täytyi muuttaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, missä saisi paremmat tilat ja enemmän vastuuta, sekä työskennellä paikallisten yhteisöjen ja koulujen kanssa. En ollut kiinnostunut sellaisesta.

Timille kaikkein kiinnostavinta koreografin työssä oli se, kun sai mennä harjoitushuoneeseen ja luoda.
- Kaikki luomisen ulkopuolinen aktiviteetti: myynnin edistäminen, esittäminen jne. oli toissijaista minulle. Koin työn ajautuvan liian kauas todellisesta intohimostani, jos minun olisi pitänyt luomisen lisäksi hoitaa promootiota ja yhteydenpitoa paikallisiin yhteisöihin ja vielä yrittää vaikuttaa jotenkin päättäjiin.

Timin todellinen intohimo on luomisen prosessi, tila, jonka hän ajattelee sijaitsevan ihmisen sisällä.
- Ihmiskehon sisällä on luomisen ydin, todellinen omaperäisyys ilman yhdenmukaisuuden tarvetta. Siellä me olemme ainutlaatuisia ja se, mitä sieltä syntyy on korvaamatonta. Siihen tilaan pääseminen on jatkuvaa meditointia ja siellä pitää viettää aikaa. Se, mitä muut ihmiset ajattelevat työstäsi tai miten saat työsi lävitse valtiollisella tasolla, on hyvin toisenlainen prosessi.  

Tim on siirtänyt tarpeensa luoda tanssin alueelta joogan pariin.
- Koreografina halusin tehdä lähes tieteellistä tutkimusta luovalla tasolla, se ruokki sieluani ja ruokkii yhä! Samasta syystä tahdon myös harjoittaa joogaa, koska harjoituksella tavoittaa meditatiivisen tilan, jossa voi saavuttaa syvällisen yhteyden autenttiseen itseensä. Se tila on virvoittava, parantava ja terveellinen ihmiselle ja mahdollisesti myös ikuiselle sielulle, en ole varma onko sellaista olemassa, Tim naurahtaa.

 

Luova ydin

Tim ajattelee, että joogan chakra muladhara ja siellä tapahtuva toiminto mula bandha ja luovan toiminnan keskus ovat yksi ja sama asia.
- Luova ydin on jokaisen ihmisen alku. Joogassa puhutaan muladhara-chakrasta tai toiminnasta keskilantion alueella. Muladharan alueella käytetään mula bandhaa, mikä on juurruttava toiminto tai side. Tämä on myös se paikka, missä ihminen saa biologisesti alkunsa sikiöstä. Joogassa siis työskennellään sen nimenomaisen fyysisen kohdan kanssa, mikä on kaiken luomisen alku.

Timiä harmittaa se, että hän näkee joskus kursseja, joilla opetetaan mainosten perusteella mula bandhan saloja. Hänen mielestään mula bandhan toiminnassa ei ole mitään erityisen salaista tai mystistä. Tim kokee tiedon mystifioinnin johtavan autoritääriseen tapaan jakaa tietoa vastakohtana asioiden avoimelle pohtimiselle.
- Minusta se on aivan selvää, mikä mula bandha on ja ajattelen, että ihmisille on mahdollista antaa fyysinen kokemus siitä, miten bandhat toimivat. Pilateksessa sitä kutsutaan lantionpohjaksi ja fyysisellä tasolla joogassa ja pilateksessa puhutaankin samasta asiasta. Joogassa on kuitenkin myös energeettinen puoli ja sen kanssa ei työskennellä fysioterapiassa tai pilateksessa. Alue on jossain määrin esoteerinen, vaikka se on syntynyt loogisesta tarpeesta ymmärtää, mikä keho on ja keitä me olemme.   

Klassinen intialainen ajatus ihmisestä on syntynyt ihmisen sisäistä maailmaa tarkkailemalla, kun taas länsimaisessa ajattelussa on perinteisesti tutkittu ulkoisia ja materiaalisia asioita. Molemmat ajattelutavat ovat tärkeitä ja yhtä aikaa olemassa.
- Mula bandhan toiminta ei ole salaisuus. Kaikella mitä me opimme on oma logiikkansa. Opettelen nykyisin ajamaan moottoripyörää ja ajamiseen liittyy toimintaperiaate, jota kutsutaan vastaohjaukseksi. Vastaohjaus tarkoittaa sitä, että ohjaustankoa täytyy työntää vastakkaiseen suuntaan kuin mihin haluaa ajaa. Aluksi se tuntui täysin epäloogiselta, mutta kun asiaa ryhtyi opiskelemaan sen logiikka paljastui.

 
Joogan ja taiteen suhteesta
Joogassa pyritään kohti mielenrauhaa ja taiteella taas pyritään herättämään ihmisissä erilaisia positiivisia ja negatiivisia tunteita, mikä vaikuttaa äkkiseltään ristiriitaiselta.
- Joogassa pyritään tilaan, jossa citta mieli valaistuu ja kokee syvää rauhallisuutta. Ulkoisen ja sisäisen rauhallisuuden tunteen voi joskus sekoittaa keskenään. Joogan tuoma rauhan tunne koetaan syvällä tasolla. Voimme siis olla todella intohimoisia ihmisiä ja silti sisäisesti tyyniä ja hiljaa ja myös vaikuttaa sillä tavoin ympäristöömme.

Aikaisemmalla urallaan tanssijana Tim tavoitteli taidetta samalla tavoin kuin hän tavoittelee joogaa nykyisin. Joogan ja taiteen tekemisen päämäärillä on kuitenkin myös eroja.
- Joku sanoi joskus, että 90% kaikesta taiteesta rakentuu vihasta, Tim nauraa. Ajattelen, että joogaamalla pyritään pääsemään tunteita aiheuttavan alueen toiselle puolelle. Toisaalta vaikka taide perustuisi vihan kuvaamiselle, itse teos saattaa lopulta olla kaunis ja elää kauemmin kuin tekijänsä. Siinä mielessä myös taide ylittää tunteiden rajoja. Joogassa pyritään liikkumaan tunteiden valtakunnan lävitse, eikä sitä aluetta pidetä lopullisena ymmärryksenä maailmasta.

Julkaistu joogalehti Anandassa 2/2020
Joogalehti Ananda Facebookissa