Joulukuussa Tampereen
kansankioski Romu & Randomissa esiintyi Risto ja kun yleisö istui lattialla
tyynyillä ja tunnelma oli rauhallinen tuli jälleen mietittyä sitä, miksi on
erikseen baarien live-keikkoja, joihin mennään juomaan kaljaa ja riehumaan ja
joogasalien live-keikkoja, joissa saa rötköttää lattialla, tanssia tai olla
ihan siten, miten musiikki saa itsen tuntemaan. Usein musiikin laji on näillä
eri tyyppisillä keikoilla toisistaan poikkeava, mutta ei aina. Joogasaleilla
soitetaan rentouttavaa gongia ja kelloja tai laulut ovat sanoituksiltaan ja
sävellyksiltään duurivoittoisia ja vähemmän negatiivisia tunteita herättäviä.
Baareissa taas tunneskaala on laaja, eivätkä minkäänlaiset tunteet ole
kiellettyjä.
Musiikin
positiivisuus on kuitenkin tulkinnan varaista ja myös optimistisiksi tulkitut
lyriikat voivat saada tuntemaan aggressioita, jos sanoihin ei pysty lainkaan
samaistumaan omista kokemuksista johtuen. Tällöin myös terveysvaikutus jää
kokematta ja sitä on vihainen terveyttä edistävän joogasali-konsertin jälkeen.
Aggressiiviset
sanoitukset voivat aivan yhtä hyvin edistää terveyttä kuin positiiviselta
kuulostava musiikki. Jos omassa elämässä menee huonosti tai on joskus mennyt,
niin aggressiiviset lyriikat aiheuttavat samaistumista ja lohduttavat, koska
muutkin ovat kokeneet samantapaisia tunteita eikä niiden kanssa tarvitse olla
yksin. Aggressiivinen musiikki voi myös rentouttaa, koska siinä tavallaan
ulkoistaa aggressiivisuuden musiikille, jotta voi itse olla hilpeällä mielellä.
Joogasaleilla
soitetaan ns. parantavaa musiikkia tai lausutaan mantroja, jotka avaavat
mielessä lukittuja portteja ja saavat näkemään maailman sellaisena kuin se on.
Kuitenkin myös baarikeikka voi saada aikaan aivan samat vaikutukset. Nämä rajat
sekä fyysisten tilojen että musiikin lajien välillä tuntuvat keinotekoisilta.
Ymmärrän
kyllä sen, että alkoholia ei haluta joogasaleille ja alkoholin tarjoilu onkin
varmaan ainoa todellinen ero näiden sosiaalisten tilojen välillä. Alkoholin
käyttöä on yritetty yhdistää joogaan kaikenlaisilla poppakonsteilla, mitkä
eivät toimi, koska jos alkoholi toimii niin silloin jooga ei toimi ja
päinvastoin.
Loppysyksystä
koin näkymättömän tunnelin muodostuvan Timo Kaukolammen soolokeikallaan
tuottamista äänistä. Mielessäni kehittyi hiukan samantapainen tunneli Tim
Feldmannin astangajooga-kurssilla hypätessäni riittävän monta kertaa käsien
välistä istumaan. Se, olenko astangajooga-kurssilla vai Helsingin G-Livelabissa
on eri tyyppinen sosiaalinen tila, mutta tajunta voi kokea tilat samana.
Lähimenneisyydestä tulee mieleen Mikko Joensuun keikka Tampereen Klubilla, kun
olisi tehnyt mieli köllähtää lattialle kuuntelemaan ja katselemaan kuinka
Klubin katto aukeaa ja valo astuu sisään.
Julkaistu joogalehti Anandassa 01/2020
Joogalehti Ananda Facebookissa
Julkaistu joogalehti Anandassa 01/2020
Joogalehti Ananda Facebookissa