Himoista

Joogasutrien mukaan joogan harjoitteiden pitäisi kehittää inhoa omaa kehoa ja sen eritteitä kohtaan. Harjoitteet kääntävät harjoittajan mielen sisäänpäin ja vievät joogin vähitellen kohti välinpitämättömyyttä sekä omaa että toisten kehollisuutta kohtaan. Välinpitämättömyyden ei tarvitse tarkoittaa halveksintaa, vaan kehollisuus saa vain erilaisen luonteen, koska se etääntyy mielestä kauempana tarkasteltaviksi toiminnaksi. Himojen pakonomainen tyydyttäminen vähenee ja vähitellen luultavasti myös lakkaa kokonaan, jos harjoittaja pystyy jatkamaan etenemistä riittävän intensiivisesti.

Nykytodellisuudessa perinteisen joogan tie on huomattavan vaikea, eikä se ole monelle myöskään mieluinen. Osittainenkin edistys saattaa olla hankalaa, mikä johtuu mielestäni osittain siitä että joogaharjoitus on saanut länsimaissa niin fyysisen luonteen ja osittain siitä, että himojen tyydyttämisen koetaan länsimaissa olevan osa ihmisen hyvinvointia ja myös jonkinlainen elämän päämäärä.

Asanoista koostuva fyysinen harjoitus on monelle ainoa joogan osa, jota he harjoittavat. On myös ihan ymmärrettävää, että moni aloittaa joogan fyysistä sarjaa toistamalla, mutta vähitellen sen tulisi johtaa myös muihin harjoituksiin: meditointiin, pranayamaan, yleiseen oman elämän ja elämänpiirin eettiseen tarkasteluun sekä mietiskelyyn. Asentosarjoilla on monenlaisia yksilöä parantavia vaikutuksia, mutta se itsessään ei ehkä johda harjoittajaansa lähellekään kehosta tai fyysisyydestä irtautumista.

Fyysinen harjoitus on olemassa sen vuoksi, että harjoittajan olisi helpompi keskittää mielensä mietiskelyyn ja meditointiin. Myös hengitysharjoituksiin keskittyminen vaatii yllättävän paljon mieleltä. Kun kehon väsyttää fyysisesti, niin mielen on helpompi kääntyä sisäänpäin ulkoisista ärsykkeistä huolimatta.

Toinen nykypäivän vitsaus fyysisyyden korostamisen lisäksi on joogan kahlitseminen hyvinvointia edistäväksi harrastukseksi. Muu maailma ei kuitenkaan muutu hyvinvoivaksi yhden ihmisen joogatessa, ja kun ihminen joogaa hän havaitsee ympäristönsä pahoinvoinnin entistä selkeämmin. Aivan kuten kaikki muukin muuttuu kirkkaammaksi. Ympäristön pahoinvointi saattaa siis aiheuttaa joogille vielä enemmän kärsimystä kuin ennen joogaharrastuksen aloittamista, koska hän näkee sen nyt selkeämmin.

Joogaaminen ei siis välttämättä tuo joogille aina hyvää oloa ja siinä mielessä henkilökohtaista hyvinvointia. Hyvinvoinnin lisääntyminen joogan myötä pitäisikin nähdä laajemmassa kontekstissa, sillä jooga pistää ihmisen miettimään, miten esimerkiksi läheisen hyvinvointia voisi parantaa tai miten voisi elää paremmin omien arvojen mukaan ja siten antaa myös jollekin toiselle esimerkin erilaisesta elämästä. Nykyinen itseen ja itsekkyyteen keskittyminen muuttuisi toisten ja toiseuden ajatteluksi ja maailmasta tulisi parempi paikka olla. 


Julkaistu joogalehti Anandassa 04/2019
Joogalehti Ananda Facebookissa