Nykypäivän parantajat – Virpi Raipala-Cormier

Olen kotoisin Hämeenkyröstä ja juureni ovat syvällä maaseudulla, minkä vuoksi Frantsilan luomuyrttitilan perustajan Virpi Raipala-Cormierin työ oli minulle jo 80-luvulla osittain tuttua. Isovanhempani keräsivät monenlaisia kasveja luonnosta ja tiesivät, mihin vaivoihin mitäkin tulee käyttää, minkä vuoksi suvussani osattiin arvostaa sitä, että Frantsila siirtää perinnetietoa eteenpäin uusille sukupolville. Vaikka 80-luvulla jaksettiin kyllä myös ihmetellä ainakin kasvissyöntiä ja luomuviljelyä, missä suhteessa kulunut aika on muuttanut suhtautumista terveellisempään suuntaan.

 

Virpi ei pidä siitä, että häntä kutsutaan parantajaksi, koska kyseisellä sanalla vahvistetaan egoa.

-        - Minähän en paranna mitään tai ketään. Annan ideoita ja pyrin auttamaan kohtaamisissa, jotta ihminen alkaa hoitamaan itseään ja parantaa itsensä. Mä voin olla inspiraatio ja oikeiden asioiden tiennäyttäjä. Ehkä tiennäyttäjä on sellainen hyvä sana. Opetan paljon rakkauden merkitystä ja sitä, että rakkauden energia kyllä virtaa ja se parantaa, kunhan antaa sen vain kulkea kauttaan. Pidän erittäin tärkeänä sitä kuinka voidaan auttaa, että ihmisen psyyke saadaan tasapainoiseksi ja elämänasenne onnelliseksi. Tässä auttaa usein keskustelu, kukkaterapia, jooga-asanat, jopa ruokavalio ja liikunta luonnossa.

Virpi kouluttaa monia eri luontaishoidon tekniikoita.

-        - Ihan manuaalisista hoidoista mun lemppareita on shiatsu, polariaterapia ja tavallinen hieronta. Siihen ympätään sitten kehittämäni yrttiöljyt ja eteeriset öljyt eli aromaterapia. Olen käynyt myös perinteisen kiinalaisen lääketieteen koulutuksen. Oikeastaan kaikki kurssit olen käynyt, joita opetetaan Frantsilan Hyvän Olon Keskuksessa ja – koulutuskeskuksessa.

-        - Myös fytoterapiaopiskelijoille opetetaan hyvin laajasti eri tekniikoita sekä kiinalaista - että ayurvedista ajattelua. Ayurveda-puoltakin mä ohjaan. Psyykkiseltä puolelta kukkaterapia ja värien käyttö on mulle tosi tärkeitä ja ihania asioita. En kuitenkaan enää ota hoidettavia vastaan. Tässä on ihan tarpeeksi, kun mulla on kuutisenkymmentä fytoterapiaopiskelijaa ja pari-kolmekymmentä shiatsuopiskelijaa. Se on mulle se tärkein rooli, että me koulutetaan ammattitaitoisia ihmisiä, jotka voivat sitten taas tuoda hyvää oloa ja terveyttä eteenpäin.

Virpin ajoivat alalle hänen sairastamansa virtsatietulehdukset.

-        - 18-vuotiaana mulla oli kolme vuotta virtsatietulehduskierre. Olin silloin opiskelija. Kierrettä ei saatu loppumaan lääkkeillä. Mä kyllästyin siihen kierteeseen siinä vaiheessa, kun munuaisia alettiin kuvata, jotta saadaan tietää millä tavoin antibioottikierre on vaikuttanut munuaisiin. Rupesin silloin hoitamaan itseäni. Olin kuunnellut professori Toivo Rautavaaran esitelmiä radiosta teini-ikäisenä ja katsoin hänen kirjoistaan ohjeita virtsatietulehduksiin. Rupesin tekemään joogaa yliopiston joogassa ja löysin samoihin aikoihin henkisen opettajani. Aloin tehdä meditaatiota ja joogaa säännöllisesti kaksi kertaa päivässä. Siirryin kasvissyöjäksi 21-vuotiaana ja virtsatietulehdukset jäi siihen. Ihan vain ruokavalio, jooga, meditaatio ja yrtit paransivat minut.

-        - Haasteena minulla on edelleen se, miten saan pidettyä balanssissa työn, perheen ja joogisen elämän. Haluan koulutuksissa pitää huolta siitä, että jokainen ihminen oppii ja edistyy. Olen oikeastaan eläkkeellä, mutta teen töitä ihan yhtä lailla kuin ennenkin.

-        - Kaikki tämä ruljanssi tässä Frantsilan maailmassa on jatkuvaa tasapainon löytämistä ja se on haaste. Mulle on tärkeää, että mun parisuhde on kaunis ja rakkaudellinen, että pystyn tukemaan miestäni, että välillämme säilyy hyvä yhteys. Mulla on sellainen vahvistuslause itselleni ollut jo vuosikausia, että  ”minulla on aikaa itselleni ja tärkeille ihmissuhteille”. Ihmissuhteethan on kuitenkin se lähtökohta.

Virpi harjoittaa Pohjois-intialaista joogaperinnettä eli vanhaa tantrajoogaa. Hänen gurunsa on Shrii Shrii Anandamurti, joka jätti kehonsa 1990. Hänen opetuksissaan tärkeää oli mielen ja hengen kehittymisen lisäksi yhteiskunnallisuus, ihmiskunnan palvelu sekä kaiken elävän kunnioittaminen eli uushumanismi.

-        - Tantrassa pyritään hienosyistämään ihminen. Siihen kuuluu Patanjalin kahdeksan askelta ja mielen seuraaminen: mihin olet jäänyt kiinni, minkälaisia luonteenpiirteitä olisi hyvä puhdistaa ja miten kääntää huonoja ominaisuuksia paremmiksi. Oma harjoitukseni on tietoista asanaharjoitusta. Teen aina harjoituksen aamulla ja ulkona, myös talviaikaan. Vetäessäni joogaa kerron, mikä liike vaikuttaa mihinkäkin sisäelimeen ja pyrin antamaan sellaisia yksilöllisiä asanoita, jotka auttavat ihmistä eteenpäin. Annan joogassa myös ayurvedisia neuvoja sekä ohjaan aku-joogaa myös Ananda Sevan jooga- ja meditaatio-ohjaajakoulutuksessa.

-        - Pyrin päivittäisessä elämässäni olemaan tietoisesti läsnä, että ei ole mikään kiire fiilinki, että löydän siihen sen balanssin. Se on kyllä haaste.

-        - Kun ikää tulee lisää, niin palautumiseen on tärkeää antaa enemmän aikaa. Pitkän haastavan kurssin jälkeen menen usein akupunktiohoitoon tai hierontaan rentoutumaan, otan hyvän saunan tai kylvyn, jolla saan mieleni palautumaan ja valmistautumaan taas seuraavaan asiaan. Yritän kesyttää sitä kiirettä, kun mulla on edelleen se inspiraatio ja tuli, että haluan viedä näitä asioita eteenpäin. Koen elämän niin suurena lahjana. Anandamurtilla on sellainen slogan, että ”et ole koskaan yksin tai avuton, sillä se voima joka johtaa tähtiä, johtaa myös sinua” – ja tämä lause kantaa minua.

Virpi opiskeli yliopistossa maanviljelyskemiaa ja –fysiikkaa ja siinä rinnalla ikään kuin heräsi luonnonmukaiseen viljelyyn, mitä kautta yrttimaailma tuli tutuksi. 

 

-       - Tuotekehityksessä hyödynnän kyllä kemiaa, mutta eivät ne opiskelutkaan ole olleet pelkkää lannoitetta ja myrkkyä, vaan ihan sitä mistä kaikki lähtee, mitä kasvi tarvitsee, jotta se voi hyvin. Sieltähän lähtee myös se terapia eli kun ymmärretään, mitä kasvi ottaa maasta, mitä se muodostaa, assimiloi itsessään erilaisia aineita, myös niitä tuoksuvia, aromaterapeuttisia aineita. Siitähän tulee heti terapeuttinen kasvi, oli se sitten ruokakasvi tai maustekasvi, rohtokasvi tai villivihannes luonnosta, niin se lähtee siitä ymmärryksestä, mikä se kasvi on ja mikä sen tehtävä on, missä se elää ja miten se kasvaa.

-       - Tapasin mieheni Kanadassa, missä olin opiskelemassa shiatsua. Pidän sitä kokonaisvaltaisena, ihanana hoitomuotona. 80-90-luvut olivat sellaista oppimisen ja kouluttautumisen aikaa ja nykyisin olen keskittynyt opettamaan fytoterapiaa eli kasvilääkintää, yleisesti luontaishoitoja, kukkaterapiaa, ravintopuolta ja shiatsua. Kaikki on lähtenyt liikkeelle halusta auttaa kanssaihmisiä, läheisiä ja toisaalta yrittää pitää tästä luonnosta huolta.

Virpin toiveena on se, että luontaisia hoitoja, sekä vanhoja että uusia menetelmiä, tulisi enemmän mukaan normaalin terveydenhoidon piiriin.

-        - Ala on mennyt hienosti eteenpäin ja kehittynyt. Olen siitä todella iloinen. Hoidot toimivat tukena ja antavat ihmisläheisyyttä. Fytoterapeutti antaa vähintään puolitoista tuntia aikaa hoitoon, jolloin siihen tulee mukaan monipuolisesti se, mitä ihminen tarvitsee eli kartoittamista, ymmärrystä ja inspiraatiota. Eihän kukaan voi toista parantaa, vaan parantuminen lähtee sieltä itsestä.

-        - Tämä on sellainen iso juttu tässä meidän yhteiskunnassa, että me ymmärretään ottaa vastuu itsestämme. On kuitenkin upeaa, että Suomessa on niin hieno terveydenhoitokoneisto. Koko meidän lääketieteellinen ja kirurginen maailma on kehittynyt aivan valtavasti. Lääkkeet, täsmälääkkeet ja kaikki tämä on kehittynyt, mutta sitten toisaalta myös luontainen puoli ja sen tutkimus on kehittynyt paljon. Kun nämä kaksi sitten tulevat lähemmäksi toisiaan, niin se on se optimi.

 

 

Kokemus fytoterapiasta

Ajaudun helposti luontaisen aktiivisuuteni vuoksi tekemisten suhteen siihen, että kasaan itselleni töitä ja stressaannun sitten vähitellen, kun aika ei tahdo millään riittää kaikkeen. Sairaslomalla keväällä 2020 aloin toivuttuani lenkkeillä monena päivänä viikossa lähimänniköissä, enkä pystynyt harjoittamaan joogaa kuin muutaman kerran viikossa. Tällä hetkellä pystyn taas tekemään vaikka mitä ja olen parantunut fyysiseltä puolelta aika nopeasti, mutta mieleni pyrkii palaamaan siihen samaan totuttuun stressaantuneeseen malliin, mikä hallitsi minua ennen sairastumista.

Virpi neuvoi minua rauhoittamaan joogaharjoitusta ja keskittymään siihen, että hengitys pitenee, kuten olen mielestäni tehnytkin, mutta rauhoittamista pitää vain sinnikkäästi jatkaa, jotta en palaisi vanhoihin tapoihini. Lisäksi hän kehotti minua liikkumaan paljon luonnossa ja sain joitain rauhoittumista edistäviä yrttiehdotuksia, joita olen alkanut käyttää. Vaikutuksen huomaa varmasti ajan kanssa.

Sain varsinaisen fytoterapiahoidon Frantsilan Hyvän Olon Keskuksessa Virpin ensimmäisen vuoden opiskelijoilta Ulla Pakkaselta ja Elisa Kymäläiseltä. Myös he keskittyivät hieronnassa ja öljyjen suhteen rauhoittaviin ja mieltä tasapainottaviin hoitoihin. Oikealla puolella selkääni on kohta, joka reagoi stressiin erityisen voimakkaasti ja myös hermoratahierojana toimiva Ulla keskittyi rentouttamaan selkääni syvemmältä lihaksistosta. Sain myös neuvon nousta töitä tehdessä tietokoneelta ulkoilemaan tai venyttelemään tasaisin väliajoin, vaikkapa kerran tunnissa.

Imeydyn tavallisessa olotilassani aika helposti työntekoon ja saatan viettää sellaisessa tilassa tuntikausia. Aion kuitenkin jatkossa keskittyä näihin kaikkiin stressiä lievittäviin ohjeisiin ja ottaa ne tosissani, jotta voisin jatkossa paremmin.

 

www.frantsila.com

www.frantsilanhyvanolonkeskus.fi

www.anandaseva.fi

Julkaistu joogalehti Anandassa 3/2020
Joogalehti Ananda Facebookissa  

Himoista

Joogasutrien mukaan joogan harjoitteiden pitäisi kehittää inhoa omaa kehoa ja sen eritteitä kohtaan. Harjoitteet kääntävät harjoittajan mielen sisäänpäin ja vievät joogin vähitellen kohti välinpitämättömyyttä sekä omaa että toisten kehollisuutta kohtaan. Välinpitämättömyyden ei tarvitse tarkoittaa halveksintaa, vaan kehollisuus saa vain erilaisen luonteen, koska se etääntyy mielestä kauempana tarkasteltaviksi toiminnaksi. Himojen pakonomainen tyydyttäminen vähenee ja vähitellen luultavasti myös lakkaa kokonaan, jos harjoittaja pystyy jatkamaan etenemistä riittävän intensiivisesti.

Nykytodellisuudessa perinteisen joogan tie on huomattavan vaikea, eikä se ole monelle myöskään mieluinen. Osittainenkin edistys saattaa olla hankalaa, mikä johtuu mielestäni osittain siitä että joogaharjoitus on saanut länsimaissa niin fyysisen luonteen ja osittain siitä, että himojen tyydyttämisen koetaan länsimaissa olevan osa ihmisen hyvinvointia ja myös jonkinlainen elämän päämäärä.

Asanoista koostuva fyysinen harjoitus on monelle ainoa joogan osa, jota he harjoittavat. On myös ihan ymmärrettävää, että moni aloittaa joogan fyysistä sarjaa toistamalla, mutta vähitellen sen tulisi johtaa myös muihin harjoituksiin: meditointiin, pranayamaan, yleiseen oman elämän ja elämänpiirin eettiseen tarkasteluun sekä mietiskelyyn. Asentosarjoilla on monenlaisia yksilöä parantavia vaikutuksia, mutta se itsessään ei ehkä johda harjoittajaansa lähellekään kehosta tai fyysisyydestä irtautumista.

Fyysinen harjoitus on olemassa sen vuoksi, että harjoittajan olisi helpompi keskittää mielensä mietiskelyyn ja meditointiin. Myös hengitysharjoituksiin keskittyminen vaatii yllättävän paljon mieleltä. Kun kehon väsyttää fyysisesti, niin mielen on helpompi kääntyä sisäänpäin ulkoisista ärsykkeistä huolimatta.

Toinen nykypäivän vitsaus fyysisyyden korostamisen lisäksi on joogan kahlitseminen hyvinvointia edistäväksi harrastukseksi. Muu maailma ei kuitenkaan muutu hyvinvoivaksi yhden ihmisen joogatessa, ja kun ihminen joogaa hän havaitsee ympäristönsä pahoinvoinnin entistä selkeämmin. Aivan kuten kaikki muukin muuttuu kirkkaammaksi. Ympäristön pahoinvointi saattaa siis aiheuttaa joogille vielä enemmän kärsimystä kuin ennen joogaharrastuksen aloittamista, koska hän näkee sen nyt selkeämmin.

Joogaaminen ei siis välttämättä tuo joogille aina hyvää oloa ja siinä mielessä henkilökohtaista hyvinvointia. Hyvinvoinnin lisääntyminen joogan myötä pitäisikin nähdä laajemmassa kontekstissa, sillä jooga pistää ihmisen miettimään, miten esimerkiksi läheisen hyvinvointia voisi parantaa tai miten voisi elää paremmin omien arvojen mukaan ja siten antaa myös jollekin toiselle esimerkin erilaisesta elämästä. Nykyinen itseen ja itsekkyyteen keskittyminen muuttuisi toisten ja toiseuden ajatteluksi ja maailmasta tulisi parempi paikka olla. 


Julkaistu joogalehti Anandassa 04/2019
Joogalehti Ananda Facebookissa

Pakene!

Olen viime aikoina joutunut olemaan sosiaalisissa tilanteissa, joissa keskustelu on hyökkäävää taistelua siitä, mikä mielipide on hyvä ja mikä huono. Kuuntelulle ja ajattelulle kyseisissä tilanteissa on tilaa vain sen verran, kun vastapuoli ehtii muodostaa oman murskaavan tai kannattavan mielipiteensä. Ajatusten ja ideoiden avoin pohdinta katoaa ja tilalla on pelkkiä nopeita johtopäätelmiä, joiden paremmuudesta päättää hyökkäävä auktoriteetti, joka pitää aggressiivisuudellaan tilanteen kasassa.

Kuvasin juuri sen tavan, jolla isäni pyöritti aikanaan keskustelutilanteita. Hänessä oli myös paljon hyviä puolia, mutta tämä ei ollut yksi niistä. Joutuessani pitkästä aikaa tällaiseen tilanteeseen toisen henkilön kanssa, huomasin hyökkäävän keskustelun aiheuttavan minussa vaistonvaraisen reaktion, halun paeta tilanteesta tai taistella tilasta. En päässyt pakoon, joten aloin puhua päälle ja kovempaan ääneen kuin vastapuoli niin kauan, että sain asiani edes jotenkin sanottua. Näitä ahdistavia keskusteluja käytiin kaksi kappaletta, minkä jälkeen olen lähinnä lopettanut keskustelun kyseisen henkilön kanssa.

Tutustuin talvella taiteilija Luca Hilleniin, joka opettaa väkivallatonta vuorovaikutusta esitystaiteensa ohella. Kävimme todella mielenkiintoisia keskusteluja siitä, miten vuorovaikutus voisi olla jotain toista kuin mitä se yleensä on. Hän pyrkii omassa ajattelussaan olemaan muodostamatta mielipiteitä hyvä-huono-akselilla, asiat vain ovat. Kuitenkin mielipiteen näkee välillä hänen silmistään, ei kai ajatuksia voi välttää, mutta pidän pyrkimystä kuitenkin ajattelemisen arvoisena. Rauhallisen mielentilan säilyttämiseksi ajatukset voisi yrittää ilmaista neutraalissa muodossa arvottamisen sijaan, mikä saattaisi avata aivan uudenlaisia väyliä ihmisten välille.

Neutraalin mielipiteen muodostaminen vaatii kuitenkin aikaa, mitä hyökkäävässä keskustelutilanteessa ei ole. Kysyin Lucalta, mitä minun pitäisi tässä tilanteessa tehdä. Hänen mielestään keskustelussa pitäisi aina pyrkiä tasapainoon, mikä ei toteudu jos toinen sulkeutuu täysin. Hän pyysi minua miettimään mitä minä tunnen ja kertomaan keskustelukumppanille, mitä toivoisin häneltä ja keskustelultamme syyttämättä vastapuolta ja analysoimatta tilannetta sen enempää.

Ajattelin ensin, että en missään tapauksessa avaudu ihmiselle, joka ei puhu lainkaan tunteistaan. Aivan kuin kertoisin tunteistani isälle! Kuitenkin asiaa harkittuani ajattelin, että tilanne ei voi enää muuttua pahemmaksi, joten tein kuten Luca pyysi ja kerroin vastapuolelle, miten keskustelumme on minuun vaikuttanut. Yllätyksekseni sain häneltä ystävällisen ja ymmärtävän vastauksen, mikä ei sisältänyt lainkaan kritiikkiä. En tiedä muuttaako tämä kommunikointiamme tulevaisuudessa, mutta ainakin alku on lupaava.

http://www.luca.kinderbuenos.com/

Isäni Kalevi Lehtinen kuvattuna varmaankin Mouhijärvellä. Minulla on nyt tällainen isän muistelu menossa. Hän kuoli heinäkuussa 2011 aivan liian nuorena, mutta olen kiitollinen siitä että saimme tuntea edes sen aikaa. Tunteminen ei ollut aina helppoa, mutta en oikeastaan tiedä onko kenenkään toisen ihmisen tai itsensä tunteminen aina kauhean helppoa. Myös uudessa Anandassa on teksti isän kuolemaan liittyen, jonka postitan tänne myöhemmin.

Julkaistu joogalehti Anandassa 02/2019
Joogalehti Ananda Facebookissa