Heräsin eräänä aamuna
siihen, että vanha Hellas-merkkinen vaaleapuinen pianoni oli kirjoituspöydän
vieressä. Otin The Complete Doors
–kokoelman The Doorsin nuotteja hyllystä ja istuin pianon ääreen soittamaan
kappaletta Light My Fire. Kylmät
koskettimet sormien alla mietin miksi soitan nykyisin niin harvoin, kun heräsin
oikeasti ja tajusin nähneeni unta heräämisestä. Pettymyksekseni piano ei ollut
kirjoituspöydän vieressä kun nousin ylös, mutta nuotit löytyivät hyllystä.
Hengitettyäni
hetken aikaa syvään joogamatolla ja aloitettuani harjoituksen tajusin, mistä
unessa oli kyse. Kirjoitan tällä hetkellä pitkää tarinaa teinitytöstä ja uni
kehotti minua palaamaan ajatuksissa siihen, millaista oli olla teinityttö. Mietin,
mikä siinä elämäntilanteessa oli vaikeaa ja mikä helppoa sen sijaan, että
alkaisin kehitellä täysin keksittyjä kokemuksia, joista en tiedä mitään. Uni
kehotti minua ottamaan fiktiiviseen tarinaan omasta kokemuksestani tuttuja
ajatuskuvioita ja tunteita, jotka löytyvät yhtä helposti kuin The Doorsin
nuotit kirjahyllystä sen sijaan, että lähtisin etsimään teinitytön kokemuksia
jostain kauempaa kuin omasta elinpiiristäni.
C. G.
Jung ajattelee, että unien symbolit eivät ole selitettävissä muuten kuin unen
itsensä viitekehyksessä. Hän kirjoittaa tekstissään Yhteys piilotajuntaan (1964), että symboleille ei voi kehittää
kaikkia symboleja kattavaa merkityskarttaa. Hän uskoo siihen, että selkeän
tulkinnan omasta unestaan voi tehdä vain näkijä itse, sillä hän on ainoa, joka
tuntee alitajuntansa riittävän hyvin pystyäkseen tulkitsemaan sen lähettämiä
viestejä.
Tämä on
havainto, minkä olen huomannut käytännön kautta, että jooga ja meditointi
nostavat mielen pohjakerroksista arkitajuntaan muistoja ja unia joita pitäisi
käsitellä. Mielen harjoitukset toimivat jossain määrin siis samalla tavoin kuin
unet, ne kuljettavat käsiteltäviä asioita mielen kerroksesta toiseen ja
auttavat ihmistä puhdistumaan sisäisesti. Toisaalta jooga ja meditointi
toimivat unien apuna, siltana primitiivisen mielen muodostaman kuvaston ja
tietoisen ajatteluprosessin välillä.
Jung
vihjaa tekstissään moneen otteeseen myös siihen mahdollisuuteen, että
ihmismielellä on kyky yhdistellä monimutkaisia menneitä kuvioita, joita emme
ole tietoisesti ajatelleet joko pitkään aikaan tai koskaan, vaan painaneet
aistihavaintomme syvälle mielen kerroksiin myöhempää käyttöä varten. Tällaista
monimutkaista verkkoa kutomalla mieli pystyy näkemään myös hetkiä
tulevaisuudesta ja siten myös rakentamaan tulevaisuutta. Kyseiset Jungin
”ilmestyksiksi” mainitsemat näyt tai unet auttavat ymmärtämään vastaantulevia
ongelmia ja ratkomaan niitä, ja siten ne myös muokkaavat tulevaa omaan
suuntaansa.
Unia ei
kannata ehkä kirjaimellisesti uskoa niin kuin vanha sananlasku sanoo, mutta
niitä kannattaa kyllä miettiä, sillä unia tulkitsemalla voi oppia kaikenlaista
itsestä ja elämästä.
Symbolit, Piilotajunnan kieli (1964). Carl G. Jung
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti