Timo Kaukolampi on elektronisen
musiikin tekijä, säveltäjä, elokuvasäveltäjä, bändien pyörittäjä ja joogi. Tässä haastattelussa hän pohtii musiikin
mahdollisia parantavia ominaisuuksia.
- Tein juuri äsken äänimeditaatiota ja siinä laulettiin pitkiä ääniä silmät
kiinni, fiilisteltiin joitain nuotteja. Äänen resonanssi tuntuu kehossa hyvältä
ja eheyttävältä. Koen sen todella parantavaksi, että ääni värisee kehossa.
- Tykkään itse sellaisesta paksusta bassoisesta huminasta, minkä saa aikaan
esim. analogisyntetisaattorilla, se tuntuu kehossa rauhoittavalta. Ja se kova
äänenvoimakkuus, että musiikki on ihan fyysistä, niin siinä päästetään irti
painetta ja jännitystä. Se tuntuu rinnassa ja mahassa se paine ja kun se
poistuu, niin keho rentoutuu.
Kuvaaja: Vilhelm Sjöström |
Soittaessa Timo huomaa jotain
samanlaista stressiä laukaisevaa kuin lenkkeillessä tai pitkässä
joogaharjoituksessa.
- Vaikkapa K-X-P:n keikan jälkeen olo on ihan tyhjä eli se soittaminen ottaa
pois jotain negatiivista. Sen takia jostain hevistä tai black metallista voi
olla tietysti montaa mieltä, mutta mihin se kaikki energia purkautuisi jos
sellaista musiikkia ei olisi? Laitan usein jotain äärimusiikkia soimaan
kuulokkeista, niin yleensä alle viidessä minuutissa pää tyhjenee.
- Äärimusiikista puhuttaessa, olin auttamassa joogaohjaaja Petri Räisästä, kun
hän teki sen punk-seiskatuumaisen (A-Olut, 2009). Kerran olin kuuntelemassa
Kaapelitehtaalla niiden keikkaa, mikä kesti noin seitsemän minuuttia. Petri ei
pystynyt sen jälkeen enää puhumaan, hän huusi niin tehokkaasti äänensä pois.
Punkista
elokuvamusiikkiin
Timolla on kirjapainotyöntekijän ja kokin koulutus. Musiikintekijänä hän on
itseoppinut.
- 15-vuotiaana en ollut vielä soittanut
mitään, kun kaverit pyysi mua bändiin soittamaan bassoa. Siitä se lähti ja aika
nopeasti sen jälkeen perustin mun ensimmäisen punkbändin. Olin sellaisissa
punk- ja äärimusiikki-meiningeissä ensimmäiset viisi vuotta. Tein punkkia ja
hardcorea. Sitten aloin soittamaan sellaista 60-luvun tyylistä kokeellista
autotallirokkia. Soitin bassoa, kitaraa ja lauloin.
Noin 1995-96 Timo aloitti
elektronisen musiikin parissa.
- Me perustettiin sellainen bändi kuin Opel Bastards noin 97-98 ja sitä tehtiin
muutama vuosi. Sitten tein jonkin aikaa norjalaisen laulajan, Annien, kanssa
musiikkia. Olin jo vähän kuin jättänyt omat artistihommat ja halusin tehdä
muiden juttuja, mutta sitten 2009-2010 perustettiin toi K-X-P ja se on ollut
sellainen viimeisin bändi, mitä mä olen tehnyt.
Elokuvamusiikkia Timo tekee yhdessä
Tuomo Purasen kanssa. He ovat soittaneet yhdessä myös Opel Bastardsissa ja
K-X-P:ssä.
- Viime vuoden syksyllä meiltä tuli Zaida Bergrothin elokuva Marian paratiisi
(2019), joka kertoo suomalaisesta kulttilahkosta ja Maria Åkerblomista,
sellaisesta uniparantajasta tai unisaarnaajasta. Teemu Nikin Armomurhaaja
(2017) -elokuvasta me saatiin 2018 Tuomo Purasen kanssa parhaan musiikin
Jussi-palkinto, mikä ehkä vei meitä sitten syvemmälle siihen elokuva- ja
tv-sarja-maailmaan. Ensi kuussa meiltä tulee ensi-iltaan White Wall niminen
sarja, joka on meidän ensimmäinen tv-sarjatyö. Tällä hetkellä me tehdään meidän
kolmatta tv-sarjaa, sellaista kuin Next of Kin, mikä on sellainen
lähitulevaisuuden Science fiction -juttu.
Astangajoogan
avulla maadottumista
Vuonna 2006 Timo sai burn outin ja siirtyi alkoholittomaksi.
- Vietin ennen aika viinanhuuruista elämää. En halua kuitenkaan kertoa
tässä mitään kliseistä sankaritarinaa suomalaisen miehen alkoholismista ja
siitä selviämisestä. Kun opettelee pois siitä juomisen tavasta, niin sillä ei
ole tavallaan enää mitään merkitystä. Addiktoituva luonteenlaatu jää. Olen
ollut kohta neljätoista vuotta ilman alkoholia.
- Sehän oli ihan sattumaa, että K-X-P:n peruskokoonpanossa kukaan ei juo. Se on
aika sellaista rentoa. Jos ottaa tuplaespresson ennen keikkaa, niin ei se sen
rajummaksi muutu.
2006-2007 Timo kävi kuntosalilla,
mutta se ei tuntunut fyysisesti oikealta ja hän päätti kokeilla joogaa.
- Aluksi tein hatha-joogaa, mutta sitten aika nopeasti aloitin Helsingin
Astanga Joogakoululla astanga-joogan. Kävin myös Studio 8:lla Tove Palmgrenin
opissa. David Williamsin workshop oli Helsingissä joskus 2008, minkä jälkeen
siirryin päivittäiseen kotitreeniin. Teen lyhyen harjoituksen joka päivä ellen
käy lenkillä tai meressä uimassa, jolloin mä en joogaa.
- Kun aloitin astangan, niin se oli tosi hyvä, kun silloin tuli vielä
kierrettyä aika paljon maailmaa ja oltua uusissa kaupungeissa, tuli aina
etsittyä se paikallinen astangasali. Pystyi heti maadottamaan sen oman
olemisensa uudessa kaupungissa paikalliseen jooga-menoon.
Katharsis
Timo näkee sen niin, että mahdollinen parantaminen mitä hän tekee, toimii
ainakin K-X-P:n keikoilla katharsiksen kautta. K-X-P:n vaihtuvassa
kokoonpanossa soittavat Timon lisäksi usein Tuomo Puranen ja Tomi Leppänen,
sekä kaarti vaihtuvia rumpaleita.
- Musiikki on tosi kovaäänistä ja välillä jopa väkivaltaista, mutta se
lopputulos on rentoutuminen ja irti päästäminen. Yksi kaveri kertoi joskus,
että hän on juossut maratonin aavikolla kuunnellen K-X-P:tä, että se sellainen
jatkuvuus ja toisto auttoi juostessa. Ja sitten yks toinen tyyppi sanoi, että
se oli kuunnellut synnyttäessä K-X-P:tä. Lapset kuulemma tykkää siitä
musiikista tosi paljon, pienetkin lapset innostuu siitä. Mä luulen, että se
liittyy siihen toistoon ja jumitukseen.
Kuvaaja: Vilhelm Sjöström |
Gregoriaanisen chantin pohjanuotti
on aina sama.
- Olin aika pitkään ehkä jopa masentunut siitä, että mä tein aina musiikkia
yhdessä nuotissa. Se oli sellainen tasainen drone, mikä siinä oli. Sitten kävin
Pia Skibdahlin gregoriaanisen laulun kurssilla ja siellä tuli ilmi se, että kun
musiikki pysyy yhdessä nuotissa, niin se on hyvin vanhan ja hengellisen
musiikin traditio.
- Tässä maailmassa ja joka paikassa on sellainen tietynlainen humina tai
taustaääni ja mä yritän tuoda sitä kosmisen alkuräjähdyksen edelleen kaikuvaa
resonanssia kuultavaksi. Se on sellainen kaiku jostain maailman alusta tai
synnystä. Esimerkiksi Staring at the Moon –biisissä, vaikka se musiikki on aika
rankkaa tykitystä, niin siinä on sellainen gregoriaaninen muutaman nuotin
laulu-drone päällä. Nimetön tie on myös vähän kuin kuoleman metafora, matka
tästä tietoisuudesta seuraavaan.
Transsendenttinen
matka
Marian paratiisi –elokuvaan käytettiin jokaista Timon soololevyn biisiä.
- Se yksi teema muodostui symboliksi viattomuudelle ja sille kun asiat ovat
hyvin. Se kyseinen biisi on siinä mielessä jännä, että mä viimeistelin sitä mun
soololevyä Portugalissa ollessa ja silloin mun kollega, naapuri ja ystävä, Mika
Vainio, kuoli. Omistin sen Epiphyte-biisin Mikan muistolle.
Timon mielestä K-X-P:n Nimetön tie
–biisissä tapahtuu transsendenttinen matka.
- Loppiaisena 2010 mun äiti käveli terveyskeskukseen sen takia, että sen maha
oli kipeä. Se ”nimetön tie” on se aika, kun ihminen lähtee siirtymään tästä
todellisuudesta toiseen. ”Nimetön tie” on se mystinen matka, joka on usein
äärimmäisen kaoottinen ja surullinen, mutta kuitenkin ikävän määrätietoinen
yhteen lopulliseen pisteeseen kulkeva energia tai tie. Se biisi kertoo
siitä elämän ja kuoleman häilyvästä rajasta, olemisen muotojen välillä
tapahtuvasta muutoksesta.
- Mä olin mun äidin kanssa ja pidin hänestä kiinni kun hän kuoli.
Energeettisesti se tapahtuma itsessään on äärimmäisen pieni ja hyvin sellainen
kuiskauksen omainen, mutta voimat mitä se laittaa ihmisen elämässä liikkeelle
ovat massiiviset. Tämän asian prosessointi on luonut sen biisin.
- Kun mä tein sitä biisiä, niin kyllä se prosessi mua jollain tavalla paransi,
se että yritin saada sitä mysteeriä konkreettisemmaksi.
Öm Soundin nimi on vähän niin kuin
savolainen OM eli ÖM. Se on pyhä ikuinen om
Motörheadin ö-pisteillä.
Kokemus parantavasta kuuntelusta
Lepään shavasanassa joogamatolla astanga-harjoituksen jälkeen ja kuuntelen
K-X-P:n Nimetöntä tietä (2019). Erilaiset äänet laajenevat geometrisina
kuvioina jonkun aikaa, kunnes korvautuvat toisilla. Tunnelma on pitkään
rauhallinen, kunnes jossain vaiheessa äänet alkavat kohdistua ainoastaan otsan
alueelle, silmien väliin. Jossain vaiheessa alkaa naisen huokaileva laulu, mikä
laajentaa tuntemukset koko päälaen alueelle.
Kuuntelun jälkeen tuntuu jossain määrin kevyemmältä ja
ajattelen, että viime viikon aikana tuntemani ahdistus on ihan höpöhöpöä, eikä
minulla ole mitään varmuutta siitä, että ahdistusta pitäisi tuntea. Jännitän
viikon päästä tehtävää aivokuvausta, joka on tarkastuskuvaus liittyen minulle
keväällä tehtyyn aivoaneurysman leikkaukseen. Olen noin viikon verran
fantasioinut kaikenlaisista kauheuksista, mitä aivoistani löytyy ja kuinka
tulen kuolemaan alle nelikymppisenä. On edelleen mahdollista, että kuvauksissa
löytyy jotain hirveää, mutta tämä minun jännitys tuntuu nyt harjoituksen ja
kuuntelun jälkeen hiukan ylidramatisoidulta toiminnalta ja voi myös olla, että
olen ihan normaali kuvauksen jälkeenkin.
Näen hyvin harvoin keikoilla äänten muodostavan
geometrisia kuvioita tai tiloja. Gongia kuunnellessa olen kokenut jotain
samantyyppistä kuin K-X-P:n tai Timo Kaukolammen omaa soolotuotantoa
kuunnellessa ja luulen, että se johtuu siitä, että äänet eivät hajoa liian
monelle instrumentille, vaan syntyvät vain muutamasta lähteestä. Lisäksi äänet
ovat hyvin selkeitä, joten mielen on helppo seurata niitä hiukan samaan tapaan
kuin gongia kuunnellessa.
Koen sen rauhoittavan mieltäni, että äänet ovat
selkeitä.
Julkaistu joogalehti Anandassa 4/2020
Joogalehti Ananda Facebookissa