Alaston matolla

Ihmiset eivät aina kohtele toisiaan hyvin, eivät silloin jos he eivät tunne toisiaan, eivätkä silloin jos he tuntevat toisensa. Kun ihmiset oppivat tuntemaan toisensa ja sen mistä toinen pitää samalla he oppivat, mihin kohtaan pitää iskeä satuttaakseen toista. Toisten ihmisten usein tahtomattaan aiheuttamia painautumia on meissä jokaisessa lukemattomat määrät, minkä vuoksi keho on mielen kanssa yhdessä rakentanut suojautumismekanismeja toisia ihmisiä ja epämukavia tilanteita vastaan.

Painautumien aiheuttamat mielenliikkeet tulevat esiin ihmisen kehon muodossa, liikkeissä, kasvojen ilmeissä ja eleissä. Joidenkin omien käytösmallien huomaamiseen saattaa kulua useita vuosia harjoitusta ja meditointia, toiset huomaa jo aikaisemmin. Havainto on askel kohti muutosta. Joogatessa mieli tyyntyy ja nämä arjen haasteissa hankitut puolustusmekanismit tipahtavat yksi kerrallaan matolle, toiset aiemmin toiset myöhemmin.

Vuosia sitten olin raukeana tekemässä loppuliikkeitä erään ohjaajan tunnilla, joka sillä hetkellä kun olin nousemassa hartiaseisontaan kysyi minulta, miksi en vain nosta jalkojani maasta, mitä minä pelkään. Luultavasti hän ei tarkoittanut pahoittaa kysymyksellään mieltäni, mutta koin sen tungettelevana ja ahdistuin niin pahasti, että en mennyt sen koommin hänen tunnilleen. En ollut koskaan ennen käynyt hänen tunnillaan, enkä sen jälkeen enää uskaltanut. Aloin pelätä häntä ja hänen kysymyksiään pelosta.

Jooga ei ole erillään muusta elämästä, vaan harjoituksessa eli matolla hankitut kokemukset ja toisten ihmisten kohtaamiset muokkaavat kehoa ja mieltä jälleen omaan suuntaansa. Ohjaaja on se, jolle harjoittelija antaa luottamuksensa. Vaikka kyse on osittain urheilusta, osittain leikistä, niin matolla käydään läpi omaa elämää ja oikeita koettuja tunteita. Jos tällaisessa tilanteessa ohjaaja pettää luottamuksen, harjoittelija saattaa pahimmassa tapauksessa lopettaa koko harrastuksen turhana, koska se ei tuonutkaan luvattua apua omiin ongelmiin vaan ainoastaan pahensi niitä.

Joogan voima perustuu osittain harjoituksen fyysisyyteen ja siihen, että ikään kuin huomaamattaan, leikin varjolla, harjoittelija muuttaa elämäntapojaan terveellisemmiksi. Matolla pitää saada tuntea ja antaa tunteiden näkyä liikkeissä, muutenhan jooga olisi jo tehty, elämä olisi täydellistä ja harjoittelu siksi turhaa. Vaikka pintaan nousee sekä negatiivisia että positiivisia tunteita, niiden märehtiminen ei kuulu joogaan, tarkoitus on antaa kaiken vapaasti tulla ja mennä.

Inspiraatio tekstiin syntyi astangasalin naisten pukuhuone –keskustelusta.